Työajoista vaikea kiista parlamentin ja neuvoston välillä

Työaikadirektiivistä äänestettiin Euroopan parlamentissa joulukuussa. Parlamentin kannat menivät neuvoston kanssa niin ristiin, että asiassa ajauduttiin sovittelumenettelyyn: yhdessä komission kanssa käyvät neuvosto ja parlamentti keskusteluja kiistakohdista ja pyrkivät löytämään asiassa kompromissin. Tämän jälkeen parlamentin tulee vielä äänestää lopullisesta tekstistä.

Sovitteluneuvotteluja parlamentin ja neuvoston välillä on käyty jo muutamaan otteeseen, mutta isoimmista asioista – päivystysajasta ja enimmäistyöajan kiertomahdollisuudesta – ei olla päästy edelleenkään yhteiseen kantaan. Viimeisin neuvottelu tällä viikolla päättyi edelleen tuloksettomana siitä huolimatta, että keskustelut jatkuivat varhaiseen aamuun.

Syyttävä sormi pattitilanteesta osoittaa osapuolesta riippuen aina vastakkaiseen leiriin: molemmat syyttävät toisiaan joustamattomuudesta. Aikaa sopimiseen on huhtikuun loppupuolelle, sillä parlamentin tämän kauden viimeinen täysistunto pidetään toukokuun alussa. Erittäin valitettavaa on, että tilanne näyttää pahasti siltä, ettei yhteisymmärrykseen päästä viimeisessäkään kokouksessa. Jotain osviittaa tilanteen tulehtuneisuudesta antaa sekin, etteivät neuvoston ja parlamentin edustajat päässeet kokouksessa yhteisymmärrykseen edes siitä, milloin seuraava kokous pidettäisiin. Jos tulosta ei synny, direktiiviesitys palaa takaisin komissiolle, jonka työnä on laatia kokonaan uusi ehdotus.

Neuvosto olisi pidentänyt viikkotyötuntien enimmäismäärää jopa 60–65 tuntiin viikossa, yli EU:n ja suomalaisen nykyisen lainsäädännön. Euroopan parlamentin enemmistö piti huolta siitä, ettei prosessissa syntynyt unionin historian ensimmäistä työolojen huononnusdirektiiviä ja äänesti mahdollisuuden poiketa 48 viikkotunnin enimmäismäärästä kumoon.

Parlamentin sovitteluissa esittämän kannan mukaan keskimääräinen 48-tuntinen työviikko voitaisiin laskea 12 kuukauden ajalta. Yksittäiset jäsenmaat voisivat jättäytyä tämän rajan ulkopuolelle vain direktiivin kolmen ensimmäisen voimassaolovuoden ajan. Tämän lisäksi parlamentti hyväksyi äänestyksessään kannan, jonka mukaan koko päivystysaika, mukaan luettuna aika jona ei työskennellä, lasketaan työajaksi. Tätä sovelletaan, jollei työehtosopimuksessa muuta sovita.

4 kommenttia artikkeliin “Työajoista vaikea kiista parlamentin ja neuvoston välillä”
  1. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Sirpa hei!

    Kävisikö todella niin, että jos 48 tunnin säännöstä ei voisi joustaa kuin kolmen vuoden ajan, meillä Suomessakin viikottaista työaikaa olisi pakko nostaa eli tehdä töitä 6 päivänä viikossa? Mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia tällä sinun mielestäsi olisi?

    Onko niin, että EU on jo nyt liian laaja ja heterogeeninen yhteisö voidakseen sopia yhteisistä linjauksista? Miten raskasta ja vaikeaa päätöksenteko sinun mielestäsi ylipäätään on?

  2. Ihmetyttää kyllä Vanhasen mielipide, että tuon direktiivin hyväksyminen olisi ollut Suomen etu. Ehkä Suomen etu, mutta ei suomalaisen työntekijän etu. Mikä on oma mielipiteesi tämän suhteen?

    Ja onnea vaalityöhön, voisin jopa harkita äänestämistä, mutta kokoomuslaisen äänestämiseen ei kyllä taivu sitten millään, kun saattaa kaikenlaisia markkinauskovaisia päästä läpi. Toki toivotaan, että yhden sellaisen pudotat pois menemällä itse läpi.

  3. avatar Maija sanoo:

    Henkilövaalit nämä vaalit on, ja eiköhän Joonas koko Suomen kannalta ole parempi jos kokoomuksesta menee europarlamenttiin asiantunteva nainen, eikä silkkisolmioinen nuori mies. Minä kannatan Sirpaa.

  4. avatar hannele sanoo:

    Komission idea kaiken takana lienee sen huoltosuhteen paha jama, johon Suomi menee 2020, ja muu Eurooppa seuraa.

    Toisaalta, työuupumus on jo nyt paha ongelma, ja uupumuksessa rehottaa todennäköisesti myös työpaikkakiusaus.

    Sirpa on hyvillä jäljillä näiden kysymysten ristitulessa. Ei pysyvää ratkaisua voi repiä loputtomasti ihmisten selkänahasta, joskin jotain joustoa on saatava.

    Vanhanen ajoi takaa kaiketi 2020 pahaa tilannetta, jossa Suomessa todella loppuu työvoima. Mutta kun ei olla syntyvyyttä saatu nousemaan monista eri tekijöistä johtuen, eikä edelleenkään siihen nähdä tarvetta, Vanhanen ei ole ottanut huomioon ihmisen sietokykyä.

    Olen itse asunut maissa, joissa tehdään todella 16-tuntisia työpäiviä. Vastineeksi siitä saa monikertaista palkkaa, ja etuja. Ja vastapainoksi sitten pienikin breikki saa lepoloman muussa ympäristössä.

    Suomessa ei tätäkään puolta voida kasvattaa noin vain, Vanhanen ei todella ole ajatellut oman kantansa kokonaiskustannuksia. Sirpalla on asiaan kestävä ratkaisu.

    Millään muulla kuin maahanmuutolla emme saa Suomen tilaa ratkaistua pysyvästi.

Jätä kommentti

css.php