Komissio EU-päätöksenteon heikko lenkki

Viikonlopun Financial Times julkaisi mielenkiintoisen kolumnin, jonka kirjoittaja Wolfgang München kritisoi kovin sanoin EU:n komissiota. München vertaa heikkoa ja haparoivaa komissiota ”päästään mätänevään kalaan”, suunnaten näin suurimman kritiikkinsä komission puheenjohtajaan José Manuel Barrosoon. Vaikkei Münchenin kalavertaukseen täysin yhtyisikään, on komissio kritiikkinsä ansainnut.

Komissiolta puuttuu poliittisesti vahva johtaja, joka puskisi EU-politiikkaa koordinoidusti ja innokkaasti eteenpäin. Nykyinen komissio on vain varjo esimerkiksi Jacques Delors’in luotsaamasta komissiosta. Münchenin sanoin viisi vuotta komissiota johtaneelta Barrosolta voisi vähintään odottaa vastausta sellaisiin kysymyksiin, kuten mitkä ovat olleet hänen komissionsa menneen kauden suurimmat saavutukset. Entä mitkä ovat toisen kauden johtavia teemoja?

On harmillista, ettei näihin kysymyksiin todennäköisesti tulla saamaan vastausta. Barroson valintaa pidetään sinettiä vaille valmiina, sillä Barrosolla on takanaan parlamentin todennäköisesti suurimpana pysyvän, oman puolueeni EPP:n tuki, sekä usean Euroopan maan johtajan tuki. Olisin toivonut puolueen sisällä huomattavasti aktiivisempaa keskustelua mahdollisista vaihtoehdoista, sillä vahva komissio on myös parlamentin etu. Ei olisi ollut myöskään haitaksi asettaa komission puheenjohtajuudesta kilvoittelemaan sekä mies- että naisehdokas. Harmaan miesjoukkion johtoon olisi istunut hyvinkin asiantunteva ja rämäkkä nainen.

Komissio on EU-elimistä se, jonka harteille on sälytetty lakialoitteiden antaminen, kuten myös lakien täytäntöönpano. Kansallisia intressejä ajavien neuvoston jäsenten vastapainona koko EU:ta edustavalta komissiolta odotetaan näin jo ihan vastuunsa mukaisesti aloitteellisuutta. Aloitteellisuuden ja määrätietoisuuden sijaan komissio on haahuillut, käännellyt kelkkaansa tai vain yksinkertaisesti istunut käsiensä päällä erityisesti meneillään olevan talouskriisin kehittyessä.

Suunnanmuutoksesta ensiluokkaisen esimerkin antoi komissaari Charlie McCreevy, joka vielä pitkälle kriisin alettua piti kiinni teesistään, ettei finanssimarkkinoiden sääntelyä tulisi huomattavasti lisätä. Olin kuuntelemassa McCreevyn puhetta raha- ja talousasioiden valiokunnassa vuoden alussa, jolloin komissaari vielä uskoi markkinoiden itsesäätelyyn. Suunnanmuutos oli äkkinäinen ja nopea. Nykyisin on vaikea löytää toista yhtä innokasta sääntelyn puolestapuhujaa.

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden puolella komission työohjelma lupaili paljon, mutta lopputulos jäi kovin laihaksi. Energia-asioiden puolelta voidaan mainita esimerkiksi niin kutsuttu ekodesign -direktiivin uudistus, jossa komissio alun perin kaavaili ulottavansa energiatehokkuusvaatimuksen laajaan tuoteryhmään, johon olisivat kuuluneet tuotteet jalkineista huonekaluihin. Komissio teki vaikutustenarvioinnin tämän ajattelun pohjalta, mutta päätyi sisäisen kinastelun tuloksena vaihtoehtoon, jota se ei loppujen lopuksi ollut edes arvioinut: ulottamaan uudistuksen pelkästään energiatehokkuuteen kaikkein tiivimmin linkittyviin tuotteisiin.

Kommentti artikkeliin “Komissio EU-päätöksenteon heikko lenkki”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Sirpa!
    Markkinoiden itsesäätelyn sorvaamista jonkinsortin sääntelyyn energian ja pankkisektorilla ilman sosialisointipeikkoa, olisi ajankohta ihanteellinen nyt.
    EU:ssa käsiensä päällä istuvat naiset voisit yllyttää jonkin sorttiseen ”kapinaan” harmaata miesmassamuuria hajoittamaan.
    Onnea yritykselle!
    T. Riitta

Jätä kommentti

css.php