Euroopalle kilpailukykyä

Maailma on muuttunut.

Kiinan kasvaminen maailman talouden moottoriksi on jättänyt Yhdysvalloille ja Euroopalle sekä kuvitelmat eilisen suurvalta-aseman jatkumisesta että massiiviset uudelleen sopeutumisen ja kilpailukyvyn rakentamisen haasteet. Suuruus ja kaikkivoipaisuus -uskossa elävät myös monet jäsenvaltiot unionin sisällä. Yksin pärjäämisen usko rapauttaa yhdessä tekemisen etuja. Lisäksi keskitymme vieläkin kilpailemaan enemmän keskenämme kuin yhdessä maailman markkinoilla.

Eurooppa on pieni kuin Kemijärvi

Ennusteiden mukaan Euroopan Unioni on vuonna 2050 noin 7% maailman väestöstä ja 10% sen bkt:stä. Globaalin talouden painopiste on Aasiassa, ennen kaikkea Kiinassa, joka jo nyt vastaa yli puolesta maailman tavaratuotannosta. Talouden dynamiikka tulee nousevista talouksista ja kilpailu kovenee samanaikaisesti osaamisen, hinnan ja skaalaedun alueilla. Globalisaation dynamiikka johtaa edelleen kiihtyvään muutosnopeuteen, muutosten vaikutusten syvyyteen ja laajuuteen eri toimialueilla ja ihmisten elämässä. Eri ilmiöillä on yhä syvemmät ja selkeämmät ristikkäisvaikutukset jotka leviävät globaalisti. Finanssimarkkinat ovat jo nyt täysin integroituneet globaalisti ja niiden pelisäännöt tai niiden puute vaikuttaa siihen suuntautuuko raha rahan tekemiseen rahalla vai reaalitalouden investointeihin – ja onko se ekologisesti kestävää vai tuhoavaa.

Toimia uuden kilpailukyvyn eteen

EU tarvitsee kipeästi uusteollistamipolitiikkaa ja tehokkaampia keinoja, joilla saadaan sisämarkkinoista todellista kasvun vauhdittajaa. Periaatteessa ratkaisut löytyvät EU 2020 -strategiasta; innovatiivista osaamiseen perustuvaa, resurssitehokasta vihreää ja sosiaalisesti mukaansaottavaa työllistävää kasvua. Tätä tavoitetta tukevat puiteohjelmat Horizon 2020 tutkimuksessa ja resurssitehokkuustiekartta. Tavoitteet jäävät kuitenkin paperille, kun käytännön politiikka, monivuotisten rahoituskehysten painopisteet ja lainsäädännön sisältö pyrkivät pikemminkin säilyttämään olemassa olevaa ja ehkäisemään uudistumista.

Muutosta tarvitaan ainakin kuuteen asiaan.

Ensinnäkin jo olemassa olevan sisämarkkinalainsäädännön toimeenpano jäsenmaissa. Toiseksi tuntuvat panostukset yhteiseurooppalaisiin verkkoihin; digi, rautatiet, eurooppalainen yhteinen ilmatila ja yhteinen fiksu korkeajännitteinen sähköverkko Eurooppaan. Kolmanneksi on luotava yhteiset avoimet eurooppalaiset energiamarkkinat. Neljänneksi on lopetettava keskinäinen verokilpailu ja saatava tätä tukevaa yhteiseurooppalaista lainsäädäntöä, kuten yhteinen yhteisöverokanta. Viidenneksi kasvu- ja resurssi indikaattorit sitovaksi osaksi eurooppalaista lukukautta. Suurimpana kuudentena haasteena lienee resurssitehokkuuden tuominen osaksi eurooppalaista talous- ja teollisuuspolitiikkaa.

Ilman resurssitehokkuutta ei ole tulevaisuutta eikä kilpailukykyä

Ilmastomuutos, biodiversiteetin hälyttävä tuhoutuminen, ekosysteemipalveluiden heikkeneminen, resurssien ylikulutus melkein kaksinkertaisesti niiden uusiutumiskykyyn nähden, kilpajuoksu niukentuviin raaka-aineisiin, ruoan laatu ja riittävyys – tässä vain muutamia ympäristöhaasteita. Meitä on maapallolla koko ajan enemmän ihmisiä, jotka kulutamme kokoajan enemmän tuotteita sekä saman tuotteen määrällä että tuotediversiteetillä mitattuna. Samalla tuotteiden käyttöikä on koko ajan lyhentynyt. Ei siis tarvitse olla minkään sortin ekonomisti tai ekologisti ymmärtääkseen, että raju tuotannon ja kulutuksen muutos on edessä. Joko se on kallis ja hankala äkijarrutus kriisin kautta tai sitten se on hallittu rakeenteen muutos, joka tuottaa myös kilpailuetua. Resurssi- ja ekosysteemipalveluniukkuuden myötä sellaiset tuotteet ja palvelut, jotka ratkaisevat ympäristöongelmia ja käyttävät resursseja niukasti, ekologisesti ja tehokkaasti, tulevat yhä kannattavammiksi ja kysytymmiksi. Niiden syntymiseen tarvitaan paitsi tukimusta ja uusia keksintöjä, ennen kaikkea riskipääomaa ja lainsäädännöllistä ennustettavuutta pitkällä aikavälillä siitä, että ympäristö-, ilmasto- ja resurssitehokkuusvaatimukset tiukkenevat hallitusti, johdonmukaisesti ja jatkuvasti.

Estämmekö vai edistämmekö menestyjien toimintaedellytyksiä?

Valtion tukien, löyhien säädösten ja niiden huonon valvonnan sekä epäreilujen poikkeusten ei pidä palkita perässä kulkijoita ja äänekästä zombitaloutta. Jos lyömme päin kasvoja kymmentä suurinta ja ympäristötehokkainta eurooppalaista yritystä sekä kaikkia nousevia cleantech-yrityksiä insentiiveissä päästökaupasta tukiin ja ympäristövaatimuksista energiatehokkuuteen, jäämme yhä pahemmin jälkeen sekä Aasian että myös Yhdysvaltojen talouden jo alkaneesta rakennemuutoksesta. Sillä tuhoamme eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn.

Ekodesingdirektiivi kattavilla tuotteiden ekotehokkuuskriteereillä, leasing-talouden mahdollistaminen ja kannustaminen lainsäädännöllisesti kaikille toimialoilla sekä julkisten hankintojen suuntaaminen parhaisiin ympäristötehokkuustuotteisiin ja palveluihin ovat välttämättömyyksiä. Tarvitsemme myös ympäristötavoitteiden integroimista osaksi finanssilainsäädäntöämme luottoluokituksista pääomavaatimuksiin ja kirjanpitolainsäädännöstä yritysverotukseen. Näitä keinoja muun muassa valmistellaan komission resurssitehokkuutyöryhmässä.

Tarvitsemme suunnan muutosta, jossa sen sijaan että jäsenmaat yrittävät suojella tekohengityksellä rakenteellisesti vanhanaikaisia enenrgiatehottomia muutosvastarintaisia resurssituhlareita, yritämme kaikki yhdessä sitovalla lainsäädännöllä samansuuntaisesti, mutta sisällöllisesti erilaistuen panostaa kasvuun. Tästä osaamisesta suomalaisia esimerkkejä voisivat olla uuden polven uusiutuvan energian yritykset, puurakentaminen ja koko metsäklusterin uudet innonvaatiot vain muutamia mainitakseni. Näitä päätöksiä olisimme tarvinneet jo eilen ja viimeistään huomenna.

Jätä kommentti

css.php