Suomi tulkitsee kolmannen sektorin hengiltä

Muistisairaiden kävelyttäminen, huippuristeilijän rakentaminen,, sairaan lapsen hoito, vammaisten taksikuljetukset, löytökissojen hankinta – näillä toiminnoilla on jotain yhteistä. Nimittäin se, että Suomi on tulkinnut niiden olevan taloudellista toimintaa, johon tulee soveltaa samoja kilpailulainsäädännön pykäliä.

Tämä määritelmä on johtanut useisiin tapauksiin, joissa virkamiehet ovat tulkinneet valtionapusäädöksiä virheellisen tiukasti niin, että tuki on vedetty pois sellaiselta kolmannen sektorin yleishyödylliseltä toiminnalta, jolle ei todellisuudessa ole markkinavetoista palveluntarjoajaa. Monilta järjestöiltä on vedetty pois esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen tuki, kun järjestö on tarjonnut sosiaalipalveluja. Usein palvelu on loppujen lopuksi saattanut jäädä kokonaan tarjoamatta.

Toinen tulkintavirhe on tehty siinä, kun yleishyödyllisille palveluille on asetettu kilpailutusvaatimus. Julkisten tahojen on kilpailutettava palvelu kuin palvelu ja vielä valittava halvimman hinnan tarjoaja. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, sillä kukin maa saa itse päättää, miten se kilpailuttaa yleishyödyllisiä palveluja. Kysymys kuuluukin, onko kuulovammaisten tulkkipalvelu toimintaa, jolle on olemassa todelliset markkinat ja joka näin ollen tulisi kilpailuttaa?

Järjestöjen tarjoamia sosiaalisia, yleishyödyllisiä palveluja ei tule rinnastaa kaupalliseen toimintaan. Niitä on kohdeltava yleishyödyllisinä, voittoa tavoittelemattomina palveluina, joita kilpailulainsäädännön rajoitukset eivät koske. EU:n valtiotuki-, hankinta ja kilpailusäännöksiä ei tehty kiusaamaan kolmatta sektoria, vaan luomaan pelisäännöt valtionapua saaville suurille teollisuudenaloille kilpailun vääristymien estämiseksi. Kissakoti Kattila ja sinne päätyneet löytökissat eivät olleet Euroopan komission haarukassa lakeja kirjoitettaessa.

Vaarallisinta tilanteessa on se, että tiukoilla nykytulkinnoilla kolmannen sektorin palvelut näivettyvät koko ajan. Järjestöillä ei ole varaa pitää yllä palveluita ilman julkista rahoitusta. Niin ikään niillä ei ole resursseja osallistua julkisten hankintojen kilpailutusprosesseihin. Meillä on poikkeuksellisen suuri kolmannen sektorin palveluntarjonta, josta esimerkkeinä Muistiliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto tai Turvakotiyhdistys. Ne kaikki tarjoavat aitoon asiantuntijuuteen perustuvaa palvelua, jotka uhkaavat nyt hävitä. Näin on käynyt jo esimerkiksi MLL:n sairaan lapsen palveluille.

Suomen tulkintoja on muutettava ennen kuin on liian myöhäistä. Yhteisymmärrys määritelmästä on saatava aikaan kansallisesti, sillä EU-lainsäädäntö jättää tämänkaltaiset tulkinnalliset kysymykset jäsenvaltioille. Ehdotinkin keväällä Eduskunnan asiasta vastaaville valiokunnille, että nämä järjestäisivät kuulemistilaisuuden, jossa päättäjät, asiantuntijat ja järjestökenttä keskustelisivat saman pöydän ääressä tarkoituksenmukaisesta määritelmästä.

Jätä kommentti

css.php