Missä ovat tulevaisuuden kala-apajat?

Kala on terveellistä. Sushi on suosittua. Tässä pari syytä kalan syönnin suosion kasvulle viime vuosina. Kaksi vuotta sitten kasvatettua kalaa tuotettiin ensimmäistä kertaa historiassa enemmän kuin naudanlihaa. Viimeisen kahden vuoden aikana kalat ovat kirineet etumatkaa eikä suosiolle näy loppua. 

Mistä saadaan tarpeeksi kalaa tyydyttämään tämä kysyntä? Monien luonnonkalojen kannat ovat hupenemassa liikakalastuksen vuoksi. Tehokkaat, usein tukirahalla kustannetut kalastusalukset sekä suuret sivusaaliit ovat päällimmäisiä syitä kalakantojen pienentymiseen. Vain harvat merissä elävien ruokakalojen pyynti on kestävällä tasolla.

Euroopan unioni sai yhden merkittävän erävoiton kalastuspolitiikassa, kun viime kuussa sovittiin tiukemmat rajat poisheitettävälle sivusaaliille. Jatkossa sivusaaliista saa heittää pois vain viisi prosenttia. Samoissa neuvotteluissa päätettiin myös määritellä kestävät kalakannat kansalaisvälisesti hyväksyttyjen tutkimusten pohjalta.

Toinen merkittävä tuotantorakenteen muutos on tapahtumassa tämän tai ensi vuoden aikana. Viljellyn kalan käyttö ruuantuotannossa tulee ohittamaan vapaana pyydetyn kalasaaliin määrän. Suurin tuottajamaa tällä hetkellä on Kiina, joka viljelee 62 prosenttia maailman kaloista. Euroopassa tärkein viljelykala on Atlantin lohi.

Kalaviljelystä on muodostumassa ratkaisu kasvavan kysynnän tyydyttämiseen. Luonnonkantojen elvyttäminen on hidasta ja EU:n kalastuspolitiikka toistaiseksi liian hampaatonta riittävän tehokkaisiin suojelutoimenpiteisiin.

Viljelyssä on monia hyviä puolia. Kalojen ravinnon tuotanto ei ole niin energiaintensiivistä kuin vaikkapa karjarehun tuotanto. Eläinproteiinin tuotannossa kala on tehokkaampi kuin esimerkiksi sika tai nauta, kun verrataan syödyn ravinnon määrän muuttumista proteiiniksi.

Oikein toteutettuna viljelyssä on potentiaalia hyvään ja kestävään ratkaisuun kalakysynnän tyydyttämisessä. Toisaalta sillä voi myös olla haittapuolensa. Massiivisessa kalantuotannossa ongelmaksi muodostuvat jätevedet. Laajamittainen antibioottien ja ravinteiden käyttö voi pilata viljelmien lähivedet ja uhkaa synnyttää resistenttejä bakteerikantoja. Siinä missä laidunmaiden tieltä on raivattu sademetsiä, myös kalaviljelmät ovat hävittäneet tieltään Kaakkois-Aasian luontoa.

Entä sitten viljelykalojen hyvinvointi? Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on lausunnossaan todennut tutkimusten osoittavan, että kalat pystyvät tuntemaan kipua ja pelkoa. Tämän lausunnon perusteella Euroopan unioni on alkanut pohtia tarkempien hyvinvointisäännösten asettamista kalojen tainnuttamiselle – tällä hetkellä suurin osa viljellyistä kaloista kituu jopa kymmeniä minuutteja vedestä nostamisen jälkeen.

Ravinnon osalta suuri tuntematon kysymysmerkki lienee myös se, missä määrin kalojen syöttäminen kaloille on turvallista. Viime vuosisadan lopun esimerkki yhden eläinlajin sisällä ympäri menevästä ravintoketjusta on vaarallinen esimerkki luonnon arvaamattomuudesta. Varovaisuusperiaatetta noudattaen on parempi katsoa kuin katua.

Jätä kommentti

css.php