Ekotalous luo Eurooppaan kasvua

Kiina on kasvanut maailmantalouden moottoriksi. Silti Yhdysvallat ja Eurooppa kuvittelevat eilisen suurvalta-aseman jatkuvan. Kiinan mahdin lisääntyminen on kuitenkin luonut massiiviset uudelleensopeutumisen ja kilpailukyvyn haasteet.

Myös monet unionin jäsenvaltiot uskovat omaan kaikkivoipaisuutensa. Se, että uskotaan omaan pärjäämiseen, rapauttaa yhdessä tekemisestä saatavia etuja. Keskitymme kilpailemaan enemmän keskenämme kuin yhdessä maailman markkinoilla.

 

Ennusteiden mukaan Euroopan unioni on vuonna 2050 noin seitsemän prosenttia maailman väestöstä ja kymmenen prosenttia sen bkt:sta. Globaalin talouden painopiste on Aasiassa, ennen kaikkea Kiinassa, joka jo nyt vastaa yli puolesta maailman tavarantuotannosta.

Dynamiikka tulee nousevista talouksista. Samanaikaisesti kilpailu kovenee. Se johtaa kiihtyvään muutosnopeuteen sekä vaikutusten syvyyteen ja laajuuteen. Eri ilmiöillä on yhä syvemmät ja selkeämmät ristikkäisvaikutukset, jotka leviävät globaalisti. Finanssimarkkinat ovat jo nyt täysin integroituneet. Niiden pelisäännöt vaikuttavat siihen, suuntautuuko raha rahan tekemiseen vai reaalitalouden investointeihin, ja onko se ekologisesti kestävää vai tuhoavaa. 

Säilyttämisen kulttuuri

EU tarvitsee kipeästi uusteollistamispolitiikaa ja tehokkaampia keinoja, joilla sisämarkkinoista saadaan todellinen kasvun vauhdittaja. Periaatteessa ratkaisut löytyvät EU 2020 -strategiasta, joka painottaa innovatiivista ja resurssitehokasta vihreää ja sosiaalisesti työllistävää kasvua. Tätä tavoitetta tukevat Horizon 2020 -tutkimus sekä resurssitehokkuustiekartta. 

Tavoitteet jäävät kuitenkin paperille, kun käytännön politiikka, monivuotisten rahoituskehitysten painopisteet sekä lainsäädäntö pyrkivät pikemminkin säilyttämään olemassa olevaa ja ehkäisemään uudistumista.

Muutosta tarvitaan ainakin kuuteen asiaan. Ensinnäkin jo olemassa oleva sisämarkkinalainsäädäntö on pantava toimeen kaikissa jäsenvaltioissa. Toiseksi, tarvitsemme tuntuvia panostuksia yhteiseurooppalaisiin verkkoihin kuten rautateihin, yhteiseen ilmatilaan sekä sähkö- ja digiverkkoihin.

Kolmanneksi on luotava yhteinen avoin eurooppalainen energiamarkkina. Neljänneksi on lopetettava keskinäinen verokilpailu ja saatava aikaan muun muassa yhteinen yhteisöverokanta. Viidenneksi, kasvu- ja resurssi-indikaattorit on saatava sitoviksi osiksi eurooppalaista agendaa.

Suurimpana eli kuudentena haasteena lienee resurssitehokkuuden tuominen osaksi eurooppalaista talous- ja teollisuuspolitiikkaa.

Ympäristö ei odota

Ilmastonmuutos, biodiversiteetin hälyttävä tuhoutuminen ja ekosysteemipalvelujen heikkeneminen sekä ruoan riittävyys ovat esimerkkejä ympäristöhaasteistamme. Meitä on maapallolla koko ajan enemmän ja me kulutamme jatkuvasti enemmän tuotteita. Samalla tuotteiden käyttöikä on lyhentynyt. Ei siis tarvitse olla ekonomisti tai ekologisti ymmärtääkseen, että edessä on raju muutos. Se on joko kallis ja hankala äkkijarrutus kriisin kautta tai sitten hallittu rakennemuutos, joka tuottaa myös kilpailuetua.

Resurssi- ja ekosysteemipalvelujen niukkuuden myötä sellaiset tuotteet ja palvelut, jotka ratkaisevat ympäristöongelmia ja käyttävät resursseja ekologisesti ja tehokkaasti, tulevat yhä kannattavammiksi. Niiden syntymiseen tarvitaan paitsi tutkimusta, myös riskipääomaa sekä lainsäädännöllistä ennustettavuutta siitä, että ympäristö, ilmasto ja resurssitehokkuusvaatimukset tiukkenevat hallitusti.

Valtion tukien ja löyhien säädösten ei pidä palkita äänekästä zombitaloutta. Jos lyömme päin kasvoja kymmentä suurinta ja ympäristötehokkainta eurooppalaista yritystä, sekä kaikkia nousevia cleantech-yrityksiä, jäämme yhä pahemmin jälkeen sekä Aasian että myös Yhdysvaltojen talouden jo alkaneesta rakennemuutoksesta. Samalla tuhoamme eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn.

Sen sijaan että jäsenmaat yrittävät tekohengityksellä rakenteellisesti vanhanaikaisia ja energiatehottomia resurssituhlareita, meidän tulisi panostaa uudenlaiseen ja yhtenäisen lainsäädännön piirissä olevaan kasvuun.

Ekodesigndirektiivi, leasingtalouden mahdollistaminen sekä julkisten hankintojen suuntaaminen ympäristötehokkuudeltaan parhaisiin tuotteisiin ovat välttämättömyyksiä. Tarvitsemme myös ympäristötavoitteiden integroimista osaksi finanssilainsäädäntöämme.

Kommentti artikkeliin “Ekotalous luo Eurooppaan kasvua”
  1. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Ympäristönäkökulma varmaankin on jokaisen tulevaisuudestaan huolta kantavan yrityksen strategioissa mukana. Kaikki mahdolliset kestäväksi ennakoitavat kilpailuedut on tietenkin koetettava hyödyntää. Sinisilmäisen typeriä Euroopassa eikä ainakaan kansallisesti tässä toivottavasti emme ole. Tosiaan toimeentulomme on kiinni globaalista, ei vain Euroopan laajuisesta kilpailukyvystä. Jos tuhoamme harkitsemattoman sääntelyn kustannuksin asiakassuhteemme, talouttamme, voi näiden uudelleen rakentaminen olla tekemätön paikka.

    Lainsäätäjän ohella taloudessa kuluttaja on äärimmäisen tärkeä päättäjä. Toivottavasti poliitikoilla ja muilla mielipidejohtajilla on uskallusta vaikuttaa myös arvokeskustelun, esimerkin myötä kuluttajien valintakriteereihin. Ympäristöasioidenkaan takia ei äänestäjille millekään ryhmälle voi luvata enempää vaan vähemmän.

    Kilpailukyky ja ekotehokkuus ovat riippuvaisia paljolti yhdestä ja samasta asiasta: Osaamisesta. Esim. tekniikan alalla on kuviteltu cleantech-osaamisen olevan jotain aivan uutta luonnontiedettä, joka antaa mahdollisuuden ohittaa vahvan fysiikan ja perustekniikan osaamisen. Näinhän ei tietenkään ole! Tästä virhearviosta yrityksemme maksavat kovaa hintaa ja joutuvat kuromaan takamatkaa kovalla työllä kiinni.

Jätä kommentti

css.php