Valta on meillä

Vanha ylioppilastalo vallattiin 45 vuotta sitten. Kansalaisvaikuttaminen oli läsnä Vanhalla myös tänään, tosin hillitymmässä muodossaan. Keskustelimme EU-komissaari Viviane Redingin johdolla siitä, mihin suuntaan Euroopan unionin kansalaisuutta tulee kehittää jatkossa.

Olen vakuuttunut siitä, että EU on työkalu, jonka kautta jokainen meistä voi parantaa omaa elämäänsä, hyvinvointiaan ja oikeuksiaan. Meillä on EU-kansalaisina kolmenlaisia kansalaisoikeuksia. Ensimmäisinä ovat kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet: oikeus saada tasavertaista kohtelua, kokoontua, kertoa oma mielipiteensä ja ylipäätään olla sellainen kuin on ilman, että kukaan sitä loukkaa.

Toisena tulevat taloudellis-sosiaaliset oikeudet. Niissä meillä on kaikista suurimmat puutteet niin Suomessa kuin ympäri Eurooppaa. Yksi suurimmista ongelmista on hiljainen syrjintä, jota ei yleensä tunnisteta ja johon siksi on vaikea puuttua. Se on niin yleistä, ettemme välttämättä edes huomaa, mistä on kyse. Parannettavaa olisi niin naisten, vammaisten kuin vähemmistöjen asemassa. Merkittävin hiljaisen syrjinnän kohde ovat kuitenkin ikäihmiset. Eläkkeellä oleva ei saa samalla tavalla kuntoutusta tai palveluita kuin yhä työtä tekevä. Jos ikäihminen kaipaisi enemmän tukea ja apua kotona pärjätäkseen, sanotaan, etteivät resurssit riitä ja tarjotaan ainoastaan laitospaikkaa. Hankaliksi koettuihin ikäihmisiin saa käyttää pakkokeinoja ja näin rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Kyseessä on koko Euroopan laajuinen ongelma. EU-lainsäädäntö, perusoikeusasiakirja, sitoo jäsenmaita. Jos sitä ei noudateta, voidaan siihen puuttua. Nykyinen lainsäädäntö koskee kuitenkin vain työelämässä tapahtuvaa syrjintää. Jos ihminen ei ”pääse työhön syrjittäväksi”, vaan on esimerkiksi työtön tai vanhuuseläkkeellä, meillä ei ole työkaluja puuttua jäsenmaiden huonoihin käytäntöihin ja hiljaiseen syrjintään.

Valmisteilla on kuitenkin yhdenvertaisuusdirektiivi, joka korjaisi tilannetta. Jos yhdenvertaisuusdirektiivi olisi voimassa, voisimme velvoittaa ihmisten oikeuksia laiminlyövän jäsenmaan korjaamaan tilanteen. Siksikin näkisin, että tavallisen ihmisen ja hädässä olevan ihmisen paras turva on EU, vaikka sitä ei aina tule ajateltua.

Sosiaalisia oikeuksia tulee jatkossa vahvistaa myös turvaamalla direktiivitasolla oikeus peruspalveluihin ja perusturvaan. Ei niin, että maksamme vaikkapa kreikkalaisten sosiaaliturvaa, vaan niin, että sitovasti velvoitetaan jäsenmaat pitämään kansalaistensa hyvinvoinnista ja peruspalveluista huolta.

Kolmannet kansalaisoikeudet liittyvät osallistumiseen. Millä tavalla voin olla mukana tekemässä päätöksiä minua koskevista asioista? Juuri tunne vaikutusvallasta ympäröivään maailmaan on keskiössä aikamme ihmisten hyvinvoinnissa. Ihminen tarvitsee tunteen siitä, että pystyy todella vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Muuten mieli turmeltuu kun ihminen alistetaan tekemään asiaa, jonka hän lähtökohtaisesti kokee mielettömäksi ja merkityksettömäksi.

EU:n olemassaolon oikeutus on juuri tämä, että unioni pystyy saamaan työkalut, joilla se turvaa yksittäiselle ihmiselle parempaa hyvinvointia, oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Tämä vaalikausi on keskittynyt paljolti talousongelmien ratkomiseen. Seuraava iso projekti onkin kansalaisten Eurooppa: se, että taataan sosiaalisten oikeuksien toteutuminen.

Tapahtuman nettisivut:

http://ec.europa.eu/debate-future-europe/citizens-dialogues/finland/helsinki/index_en.htm

Jätä kommentti

css.php