Miksi tyttöjen koulutus on tärkeää?

Tänään vietetään järjestyksessään toista kansainvälistä tyttöjen päivää. Mikä kruunaakaan sen paremmin, kun pakistanilaisen 16-vuotiaan tytön tällä viikolla saamat tunnustukset. Malala Yousafzai pokkasi torstaina Euroopan parlamentin Sakharov-nimellä kulkevan ihmisoikeuspalkinnon ja hän oli niin ikään ehdokkaana tänään jaetussa Nobelin rauhanpalkinnossa.

Malala on puolustanut sinnikkäästi tyttöjen oikeutta koulutukseen. Koulutus ei ole kaikille itsestäänselvyys ja esimerkiksi juuri Malalan kotiseudulla Taliban on kieltänyt tyttöjen koulunkäynnin. Tyttöjen koulunkäynnillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys kehittyvien maiden tulevaisuudelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Siksi olen erityisen iloinen Malalan saamasta tunnustuksesta.

Kehittyvissä maissa köyhillä perheillä on harvoin varaa tai mahdollisuuksia laittaa kaikkia lapsiaan kouluun. Kun lapsien välillä tehdään valinta, usein pojat laitetaan koulun penkille. Tytölle jää vaihtoehdoksi avioliitto. Lapsiavioliiton perinteestä syntyvä lukuisten lapsiäitien joukko on erityisen suuressa vaarassa kuolla tai saada pysyviä fyysisiä vammoja. Raskaudesta aiheutuvat komplikaatiot ovatkin yleisin kuolinsyy 15–19 -vuotiaiden keskuudessa, kun nuorten tyttöjen synnytyselimet eivät ole tarpeeksi kehittyneet lasten saamiseen. Myös ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan puute synnytyksissä tai aborteissa johtaa usein kuolemaan.

Synnytyksestä hengissä selviäminen ei tuo yksistään onnea, sillä pahimmillaan siinä saadut fyysiset vammat johtavat siihen, että aviomies ja koko yhteisö hylkäävät tytön. Tyttöjen kouluttaminen on avainasemassa myös lapsiavioliittojen vähentämisessä – tyttö, joka käy koulua vähintään seitsemän vuotta, avioituu neljä vuotta keskimääräistä myöhemmin ja saa vähemmän lapsia.

Yksi päivä vuodessa ei tietenkään riitä näiden tyttöjen aseman parantamiseen, mutta se auttaa lisäämään tietoisuutta ongelmista ja ilmiöistä, joita monet eivät ole ajatelleet olevankaan. Lapsiavioliitot ja tyttöjen ympärileikkaus perustuvat pitkälti uskonnollisiin traditioihin, joiden muuttuminen tapahtuu hitaasti. Mielestäni uskonto ei kuitenkaan oikeuta perusoikeusloukkauksia – etenkään alaikäisten kohdalla. Uskonnollisten johtajien tulisikin liittyä rintamaan lapsiavioliittojen kieltämisessä ja kiellon tehokkaassa valvonnassa.

Tytöt tarvitsevat myös tukea. Toisia tyttöjä, aikuisia naisia, paikkaa jonne mennä. Paikkaa, jossa he voivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan, oppia oikeuksistaan ja samalla kuitenkin toteuttaa yhteisönsä asettamia velvoitteita. Tytöt tarvitsevat ennen kaikkea tukea vanhemmiltaan. Kannustaminen kantaa pitkälle, sillä vanhemman usko lapseen tarttuu ja siirtyy eteenpäin lapseen. Mutta niin siirtyy myös epäusko.

Tyttöjen asiaa ajetaan myös Euroopan parlamentissa. Kuulun seksuaalioikeuksia ajavien meppien yhteistyöryhmään, joka säännöllisesti valvoo käsittelyssä olevien lainsäädäntöesitysten vaikutusta tyttöjen ja naisten oikeuksiin. Ja on täällä naisten oikeuksia puolustettu myös kulttuurin keinoin. Olin mukana estradilla, kun Vaginamonologeja-näytelmä esitettiin parlamentin monisatapäiselle yleisölle. Monologeilla annetaan ääni naisille, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa.

Kaiken toiminnan tavoite on kuitenkin selvä: tytöillä tulee olla syntyessään yhtäläiset perusoikeudet kuin pojilla. Ja päinvastoin. Mutta tänään annetaan muutama ajatus enemmän tytöille.

Jätä kommentti

css.php