Ilmasto- ja energiapaketti 2030 – haasteen mittainen vastaus?

Ilmasto- ja energiapakettia 2030 koskeva komission esitys on kunnianhimoton, mutta hyvä alku ilmastopolitiikan tehostamiselle. Komissio esittää päästöjä leikattavaksi 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, sekä koko EU:ta koskevaa, sitovaa uusiutuvan energian tavoitetta. Tämä on asetettu 27 prosenttiin.

 

Ilmastonmuutos etenee vauhdilla, joka vastaa kaikkein pahimpia ennusteita. Kun sorvasimme Riossa 90-luvun alussa ilmastoa, luonnon monimuotoisuutta ja aavikoitumista koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ennustettiin nyt jo koettujen ilmastonmuutosilmiöiden toteutuvan vasta vuoden 2050 jälkeen.

 

Tähän mennessä jokainen neljästä hallitustenvälisestä ilmastopaneelista on joutunut tarkistamaan edeltäjänsä arvioita ilmastonmuutoksen etenemisen nopeudesta. Syksyllä 2013 julkaistu IPCC:n viidennen kierroksen ensimmäinen osaraportti  vahvistaa paneelin aikaisemmin julkaisemia tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen etenemisestä. Pahimmassa skenaariossa maapallon keskilämpötila kohoaisi viime vuosikymmenten tasoon verrattuna lähes kolmesta viiteen astetta vuoteen 2100 mennessä. Maailmanpankin ennuste on tätäkin pessimistisempi: se ennustaa jopa 6 asteen lämpenemistä.

 

Eurooppalaisessa ilmastopoliittisessa päätöksenteossa on vahvasti sitouduttu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon ilmastonmuutoksesta. Vaikka nyt esitetty 40 % päästöleikkaus on linjassa komission aikaisemmin julkaiseman ”Tiekartta 2050” -tiedonannon  kanssa, on kyseenalaista, riittävätkö komission esittämät päästöleikkaukset uusimman tieteellisen tiedon valossa rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun kansainvälisesti sovittuun 2 asteeseen. Esimerkiksi IPCC:n arvioiden mukaan EU:n osuus maailmanlaajuisesta ilmastotaistelusta edellyttäisi yli 50 % päästöleikkauksia vuoteen 2030.

 

Päästöjen rajoittamisessa tärkeää olisi etupainotteisuus: tehdään nyt niin kunnianhimoisesti kuin vain pystytään, sillä myöhemmin leikkaukset käyvät yhä hankalammiksi ja kalliimmiksi toteuttaa. Ilmastomuutos tulee joka tapauksessa ihmiskunnalle hyvin kalliiksi. Kyse on vain siitä, ottaako nykyinen sukupolvi vastuuta vai jätetäänkö lasku tulevien sukupolvien maksettavaksi.

 

On myös hyvä pitää mielessä, että heikompien tavoitteiden vuoksi vähennettävien päästöjen määrä kasvaa absoluuttisesti, mikä tarkoittaa, että tarvittavien vähennyksien määrä tulevaisuudessa kasvaa. Samalla kasvaa riski siitä, että ylitämme maapallon kantokyvyn – niin kutsutun tipping pointin – minkä jälkeen ilmiö alkaa ruokkia itse itseään. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Siperian ikiroudan sulaminen, mikä vapauttaa metaania – äärimmäisen tehokasta kasvihuonekaasua.

 

Kunnianhimoisia ja selkeitä tavoitteita tarvitaan myös siksi, että ne tukevat eurooppalaisia yrityksiä: niitä, jotka ovat kääntäneet katseensa tulevaisuuteen ja luovat kasvua ja työpaikkoja innovatiivisuudellaan. Euroopan tulisi tosissaan pohtia, minkälaista teollisuutta se haluaa politiikallaan tukea: Saksan kannattamattomia hiilikaivoksia vai vaikkapa Suomen St1:stä. Jälkimmäinen tuottaa äärimmäisen innovatiivista, jätepohjaista biopolttoainetta; ensiksi mainittu taas, noh, menneisyyteen kuuluvaa, ilman julkista tukea kannattamatonta hiiltä.

 

Ilmastopolitiikassa kysymys ei ole siitä, että bisnes ja ympäristö asetettaisiin jotenkin toisilleen vastakkaisiksi – kunnianhimoinen politiikka päinvastoin tukee kestävää talouskasvua. Esimerkiksi komission vuonna 2012 teetättämä tutkimus arvioi, että jokainen resurssinkäytöstä nipistetty prosentti toisi EU-laajuisesti jopa 23 miljardin euron säästöt ja loisi noin 100.000 – 200.000 uutta työpaikkaa. On myös arvioitu, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tehtyjen investointien keskimääräinen tuottoaste on tällä hetkellä reilut 30 prosenttia. Harva meistä ei tarttuisi moiseen sijoitusmahdollisuuteen.

 

Tiedonannon yhteydessä komissio julkaisi myös ehdotuksen, jolla EU:n päästökauppajärjestelmään luotaisiin niin kutsuttu markkinavakausvaranto. Varanto-optio tulisi käyttöön päästökaupan vuonna 2021 alkavassa neljännessä vaiheessa. Lainsäädäntö antaisi komissiolle mahdollisuuden laittaa enintään 12 prosenttia päästöoikeuksista varantoon, jos markkinoilla on liikaa oikeuksia, eikä se toimi kunnolla. Nyt kaavailtu rakenteellinen muutos on tervetullut.

 

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei ratkea yksin päästökaupan avulla, mutta EU:n ilmastopolitiikan lippulaivana järjestelmän toimivuudella on merkitystä. Päästöoikeuksien hinta hipoo tällä hetkellä maata, asettaen koko järjestelmän toimivuuden kyseenalaiseksi (lisää pohdintaa päästökaupasta ja EU:n vaihtoehdoista ilmastonmuutoksen suhteen, kts blogini 19.4.2013 .

 

Seuraavaksi ”2030 ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksestä” käynnistyvät keskustelut parlamentissa ja neuvostossa. Luvassa on kiihkeitä keskusteluja. Toivoa sopii, että päästötavoite ei ainakaan pienene ja että uusiutuvan energian tavoite pysyy sitovana. Komissio arvioi, että pelkkä päästöleikkaustavoite ilman uusiutuvia koskevaa tavoitetta johtaisi noin 350 miljardin arvoiseen fossiilisten polttoaineiden lisääntyneeseen tuontiin.

 

Tarve ilmastonmuutoksen torjuntaan käy yhä selvemmäksi. On äärimmäisen huolestuttavaa, ettei ilmastotoimien kunnianhimon taso kasva – pikemminkin päinvastoin – samalla, kun arviot jopa 6 asteen lämpenemisestä vuosisadan loppuun tultaessa yleistyvät. Tänään julkaistut 2030-tavoitteet ovat hyvä alku, nyt on toiminnan aika.

 

P.S. Bisnes voi tässäkin olla loppujen lopuksi kunnianhimoisempi kuin poliitikot, kts esimerkiksi IIGCC, World Economic Forum, ICC.

5 kommenttia artikkeliin “Ilmasto- ja energiapaketti 2030 – haasteen mittainen vastaus?”
  1. avatar Eetu sanoo:

    En halua mitenkään puolustella maapallon saastuttamista mutta kysyisin paria asiaa:

    Päästökauppa. Miten päästökauppa on edistänyt päästöjen vähentämistä? Teollisuus länsimaissa on ajettu alas ja siirretty Aasian maihin joissa vähät välitetään päästöjen vähentämisestä. Arviolta 15 kertaa Kiinassa käyneenä, voin todeta että meidän päästöt on vain viety sinne. Mielestäni tuntuu hieman vastuuttomalta ilmastopolitiikalta kun katselee vaikkapa Shanghain savusumuja.

    Noista jäätiköiden sulamisista kysyisin että mikähän on mahtanut kuivattaa Yoldiameren, jonka entinen rantaviiva on myös kyltillä merkitty tuonne korkealle rinteeseen Aulangon näkötornin kupeeseen? Ehkä jonkinlaista ilmaston lämpenemistä on tapahtunut aiemminkin?

    Lisätään vielä tähän, että taas tämän päivän Hämeen sanomista saimme lukea mitä tuo meidän ilmastopolitiikka aiheuttaa. Lähtölaskenta Rautaruukille on alkanut. Kiitos siitäkin!

    t. (kohta työtön) sähkölämmittäjä.

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Sirpa Pietikäiselle: Ei löydy EU-komissiolta haasteen mittaista vastausta! Luuletko tosissaan että EU-päätöksillä ja päästö-kiintiöillä, pystytään hillitsemään tätä maapalloa turmioonvievää kehitystä?
    Katso, Sirpa, ympärillesi! Ovatko haitallisten aineiden päästöt ilmakehään pienentymään päin? Eikö ole näin, että näillä päästöoikeuksien myynnillä on tarkoitus vain ”lypsää” rahaa? Mihin ne menevät?
    Haluat usein nostaa esille EU-elimissä päätettyjä säännöksiä, siinä valossa kuin niillä olisi jotain käänteentekevää merkitystä esim. ilmastonmuutokseen.
    Ovathan päätöksen taustana usein eri lobbaus-ryhmien esitysten summa. Jonkinlainen keskiarvo…
    Hieman enemmän kriittistä suhtautumista EU:ssa tehdyn työn tuloksiin, Tack!
    Sattuneesta syystä tuli mieleeni lentoliikenteen osuus ilman saastumisessa. Päätellen n.s. halpalentojen lisääntymisestä, voisi kuvitella etteivät lentoyhtiöt maksa omaa osuuttaan saastopäästeistä.
    Ristiriitaisuutta energian ”säästämisesskin”. Kun yhdellä taholla kehotetaan vähentämään sähkön kulutusta, esimerkiksi sammuttamaan valon, kun poistuu huoneesta, niin toisaalla teollisuus tuottaa yhä enenevässä määrin sähköä-kuluttavia tuotteita.
    Monet perheet lentelevät ”maailman ympäri”, päästöistä viis veisaamatta. Monissa talouksissa jokaisella perheenjäsenellä oma auto. Oman pihan jouluvalaistukset vieläkin, tammikuun lopussa, yli yönkin palamassa.
    Oikeastaan voisi totuudenmukaisesti sanoa, että mitä vaatimattomampi elintapa, sitä vähemmän päästöjä. Korkeamman elintason omaavien palkankorotukset vain lisäävät ilmasthaittoja. Lennetään enemmän ja ostetaan tarpeettomia koneita leikkikaluiksi, kuten vesiskoottereita, moottorikelkkoja, t.m.s.
    Mutta kauppahan käy, ja siihenhän meidän talousjärjestelmämme perustuu.
    Tuotetaan vaikka minkälaisia turhuus-esineitä. Silloin ei ilmasto-muutoksia ajatella.
    ”Pitkä on matka, ja kivinen tie”.
    Silvo

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Sirpa tai blogisi kirjoittaja!
    Maalla asuvana olen huomannut, että luonto loppujen lopuksi korjaa sille aiheutetut vauriot.
    Kaikki ympäristö-, talous- ja sosiaaliset ongelmat ovat ihmisten aiheuttamia. Tästä seuraa johtopäätös, miten ihmiskunnan kasvu saadaan kääntymään laskuksi. Sodat, taudit ja nälänhätä tappavat kymmeniä miljoonia ihmisiä joka vuosi normaalin kuolleisuuden lisäksi, mutta silti maapallolla väki lisääntyy. Luulen, että ihmiskunta ei kykene mukautumaan luonnon rajoittamiin resursseihin. Kun tarpeeksi saastutetaan, Aasiassa väki vähenee heikentyneen vastustuskyvyn takia. Sulaminen saattaa aiheuttaa vedenpaisumuksen, jolloin helposti miljardi ihmistä menehtyy. Merivirrat voivat kääntää suuntiaan. Jos näin käy Golf-virralle, näillä seuduin ei syödä muuta kuin hylkeen ja norpan lihaa.
    Ellemme itse pysty säännöstelemään lisääntymistämme, luonto tekee sen.
    Menestystä vaalityöllesi t. Hessu K.

  4. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Ehtoota Heikki!

    Onkos sinusta vallan ”linkolalainen” tullut. Toisaalta Onnittelen, olet oivaltanut sen mitä Pentti jo nuorena.
    ”Kyllä se näin on jotta liika on liikaa mutta kun kohtuus on ihan liian vähän”, sanoi mun naapurini kun 80%: sesta punssia teki!

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Erkki!
      Se taisi olla Fagerholm, joka sanoi, että kohtuullinen alkoholin käyttö on ehdottomasti liian vähän.
      Raamatussa sanotaan, että pitää täyttää maa? Eiköhän se ole täytetty, ja pitää miettiä, millä tämän porukan saa pidettyä resurssien mukaisessa kuosissa. Siinä on europarlamentaarikoille haastetta.
      Täällä on tilaa, mutta onko ruokaa, ja kuka sen maksaa? T. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php