Ruokapolitiikan aika

Mitä haluamme syödä? Mitä meidän tulisi syödä? Eilen julkaistiin tutkimus suomalaisten asenteista ruokaan. Olin mukana tutkimustulosten julkaisutilaisuuden paneelissa ja toin esille tarpeen kokonaisvaltaiselle ruokapolitiikalle. Aiheesta on viime aikoina keskusteltu runsaasti myös Euroopan parlamentissa, jossa toimin parlamentin ruokaryhmän puheenjohtajana.

Ruuan syöminen on nautinto ja mitä paremmin maistuvia ruokia onnistumme loihtimaan ekologisesti, eettisesti, terveellisesti, turvallisesti ja edullisesti, sen kestävämmällä pohjalla on ruuantuotanto ja terveytemme.

 

Terveellistä ruokaa

 

Lisää juureksia, vähemmän perunaa. Enemmän kalaa, vähemmän punaista lihaa. Kasviöljyä paistamiseen.

Nämä olivat viime viikolla julkaistujen uusien ravintosuositusten ydinsisältö.

Ohjeista on hyvä ottaa vaarin. Krooniset sairaudet lisääntyvät kovaa vauhtia ja monet niistä ovat suoraan yhteydessä elämäntapoihimme. Esimerkiksi aikuisiän diabetes ja sydäntaudit pysyvät kurissa terveellisellä ruokavaliolla.

Terveellisten elämäntapojen voisi ajatella olevan valintakysymys. Jossain määrin asia on niin, mutta pakkausselosteiden viidakossa kuluttajalla on rajallinen mahdollisuus ottaa selvää ruuan terveellisyydestä.

Euroopan parlamentissa onkin käyty pitkään keskustelua siitä, mikä olisi paras ja kattavin tapa merkitä tuotteiden ravintosisältö. Pitäisikö tuotteet merkitä liikennevalovärein niiden terveellisyyden perusteella vai riittääkö nykyinen visuaalinen merkintä päivän ravintosuosituksesta?

 

Turvallista ruokaa

 

Naudanlihavalmisteiden joukosta löytynyt hevosenliha toi ilmi elintarvikeketjun läpinäkymättömyyden ja tästä seuraavat ongelmat. Elintarvikkeiden laadunvalvonnan takaamiseksi tarvitsemme tiukkoja eurooppalaisia kuluttajansuojastandardeja, luotettavia elintarvikemerkintöjä sekä riittävää valvontaa.

Kuluttajansuojan kannalta on tärkeää, että elintarvikkeiden kyljessä on tietoa, johon voi luottaa. Tämä on tänään julkaistun tutkimuksen mukaan tärkeää myös valtaosalle suomalaisista.

Suomalaiset näyttävät pitävän erityisen tärkeänä ruuan alkuperämerkintöjä. ”Tuotettu EU:ssa” -merkintä on liian ylimalkainen suomalaisille, jotka yhä enemmän arvostavat kotimaista ruokaa.

 

Ekologista ruokaa

 

Kestävän kehityksen näkökulmaa arvostetaan ruuantuotannossa yhä enemmän. Tämä korostuu sekä ravintosuosituksissa että tänään julkaistussa asennetutkimuksessa.

Kehotus vähentää lihansyöntiä on askel ekologisempaan suuntaan, sillä eläintuotanto nykyisellään aiheuttaa jopa neljänneksen maailman kasvihuonepäästöistä .

Maailman väestön ruokkimiseen yritetään keksiä uusia ratkaisukeinoja. Monet niistä jäävät kovin lyhytnäköisiksi: tehoviljely ja torjunta-aineiden käyttö köyhdyttävät rajallista viljelypinta-alaa.

Geenimuuntelulla vaikutetaan luontoon tavalla, jonka seurauksia emme tunne. Tämä epävarmuus ilmeni myös asennetutkimuksessa, kun suurin osa haastatelluista halusi jättää GMO-tuotteet pois ruokapöydiltä.

On keksittävä ratkaisuja siihen, miten ruoka jakautuisi tasaisemmin maailman väestölle. Maailmassa on enemmän ylipainoisia kuin aliravittuja. Keskiverto eurooppalainen heittää ruokaa vuosittain hukkaan 250 jauheliharasian korkuisen tornin verran.

Eettistä ruokaa

 

Merkittävä osa ruuasta tulee edelleen eläinkunnasta. Tuotantoeläimet ovat koko Euroopassa se eläinryhmä, joiden hyvinvointi kaipaa eniten kohennusta.

Tuotanto- ja teurastustapojen merkinnät elintarvikkeisiin on yksi hyvä keino antaa kuluttajalle mahdollisuus valita eettisesti tuotettua ruokaa – kananmunien leimajärjestelmä on hyvä esimerkki toimivasta merkintätavasta.

Lähellä tuotettu ruoka on myös eläinten kannalta usein parempi vaihtoehto. Kymmeniä miljoonia eläimiä kuljetetaan Euroopassa vuosittain, eivätkä kuljetusmatkat ja -olosuhteet aina vastaa normeja kiireen ja taloudellisen paineen alla. Ikävä esimerkki tästä nähtiin viime viikolla, kun Tanskan ja Ruotsin rannikolle huuhtoutui kuljetuslaivoilta heitettyjä nautoja.

 

 

2 kommenttia artikkeliin “Ruokapolitiikan aika”
  1. avatar raiska sanoo:

    Jos parlamentti nyt pitäisi näppinsä irti minun lautaseltani. Ruokaryhmä voi kyllä pyytää lounasehdotusta komissiolta, mutta minä kyllä mielelläni söisin, mitä tykkään.
    Jos sopii.

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kun sinne Brysseliin on koottu koko Euroopan ”viisaimmisto” tahtoo siinä toteutua se vanhan kansan viisaus, jotta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.
    Siellä huolehditaan jostain päästöistä kun me täällä Suomessa oomme tottuneet pirttimme puilla lämmittämään. Käytetään kuulemma väärää puuta. Se pitäs viedä se meittin polttopuu heitille seinien koristeeksi tai jotain sinnepäin. Ja sitten polttaa täällä tuonti-kivihiiltä tai öljyä!
    Ny ne rupee käymään jo ruokalautaseenkin, vaikka onhan ne aina syöneet meittin kasaamasta kuormasta.
    Luulis fiksujen immeisten olevan enemmän huolissaan siit jot noille sotaa kärsiville lapsokaisille olis leipää ja suojaa maailmalla.
    Ei sodan jälkeen ollut Suomessa Pietikäisen mittaisia vyötäröitä, aloittais ruokaremontin omasta pöydästä.
    Olen samaa mieltä min, mer Raiskan kanssa. Pidä näppis irti mun ruokakipostani Sirpa. Aatteleppa jotain järkevämpää!

Jätä kommentti

css.php