Pankkiunionista löydyttävä sopu

Eilen jumittuneissa neuvotteluissa pankkiunionin toisesta vaiheesta kaikilla osapuolilla on sama päämäärä: varmistaa, että veronmaksajien rahoja ei tulevaisuudessa käytetä pankkien pelastamiseen. Sijoittajavastuun on oltava todellinen. Pankkien on oltava mahdollista antaa kaatua, jos ne eivät ole elinkelpoisia.

Erilaisia käsityksiä on siitä, miten nämä tavoitteet parhaiten saavutetaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä kärjistyneeseen kiistaan on löydettävissä ratkaisu lähiviikkoina, jos poliittista tahtoa ja järkeä löytyy.

Nyt neuvotellaan siitä, miten kriisinratkaisu järjestetään hallinnollisesti sekä siitä, miten se rahoitetaan. Hallintaa varten ehdotetaan rakennettavaksi niin kutsuttu yhteinen kriisinratkaisulautakunta, joka muun muassa valmistelisi pankin alasajon. Rahoitusta varten ehdotetaan perustettavaksi pankkien itsensä kustantama kriisirahasto, jonka tavoitekoko olisi noin 55 miljardia euroa.

Euroopan parlamentti ei ole ollut tyytyväinen jäsenvaltioiden haluun irrottaa rahastoa koskeva päätös normaalista EU:n lainsäädäntömenettelystä. Erimielisyyttä on lisäksi erityisesti kahdesta perustavanlaatuisesta kysymyksestä: kuka päättää ja miten sekä missä vaiheessa rahasto on todella yhteisvastuullinen.

Jotta kriisitilanteessa on mahdollista toimia nopeasti, on tärkeää, että päätöksenteko on itsenäisten ja yksinkertaisten mekanismien takana. Parlamentti on ajanut tässä vahvaa roolia komissiolle. Neuvosto haluaa taas jäsenvaltioille suurempaa sananvaltaa kriisitilanteessa luomalla äärimmäisen monimutkaiset mekanismit tehtäville päätöksille.

Neuvosto pelkää, että komission vahva rooli johtaisi siihen, että yhteisen rahaston varoihin käytäisiin käsiksi liian kevyin perustein. Etenkin, jos resoluutiorahaston varat eivät riittäisi, vaan kriisinratkaisussa jouduttaisiin koskemaan esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin varoihin, on jäsenvaltioiden huoli sinällään aiheellinen. EVM:n taustalla ovat loppujen lopuksi jäsenvaltioiden veronmaksajat.

Jäsenvaltioiden ajama malli on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen, eikä se ole saamassa parlamentin hyväksyntää. Jos mekanismista luodaan liian monimutkainen poliittinen prosessi, kärsii sekä järjestelmän tehokkuus että sen puolueettomuus.

Kriisitilanteessa pankkien alasajosta päättämiseen ei voida kuluttaa viikkoja, vaan äärimmäisessä hädässä päätöksien on synnyttävä viikonlopussa. Kysymys jäsenmaiden ja pankkien tasa-arvoisesta kohtelusta on myös huolettanut parlamenttia. Jos kyseessä on ison jäsenvaltion pankkiryhmän tukeminen, neuvosto tuskin vastustaa tätä. Jos kyseessä on pienen jäsenvaltion pienempi pankkiryhmä, voidaan aiheellisesti kysyä, riittääkö jäsenvaltioilla tahtoa tukea tällaista pankkiryhmää kriisitilanteessa – huolimatta siitä, että riski koko euroalueen vakaudelle olisi vastaava kuin ison jäsenvaltion pankkiryhmän tuesta päätettäessä.

Rahaston osalta kinaa on aiheuttanut lisäksi se, missä vaiheessa pelastusrahasto on todella yhteiseurooppalainen. Neuvosto haluaisi rakentaa mekanismin, jossa vastuuta siirrettäisiin hiljalleen kansallisilta rahastoilta eurooppalaiselle niin, että yhteiseurooppalainen rahasto olisi täysin valmis kymmenen vuoden päästä. Parlamentti haluaa siirtyä yhteisvastuullisuuteen viidessä vuodessa. Perusteena tälle on koko järjestelmän uskottavuus. Viime viikolla EKP:n pääjohtaja Mario Draghi ilmaisi tukensa parlamentin linjalle.

Lähestyvien eurovaalien vuoksi sovun löytämisellä on kiire. Sovun parlamentin ja neuvoston välillä tulee syntyä viimeistään maaliskuun toisella viikolla, jotta asia saadaan parlamentin viimeisen täysistunnon käsiteltäväksi huhtikuussa. Muuten pankkiunionia koskeva päätös lykkäytyy kuukausilla.

Vaikka euroalueen taloudellinen tila on tällä hetkellä suhteellisen vakaa, saattaisi lykkäytyminen lähettää epävakautta lisäävän viestin markkinoille. Neuvoston ja parlamentin neuvottelut jatkuvat huomenna. Molemmilta vaaditaan nyt kompromissivalmiutta.

Kompromissia rahastoa koskevaan kiistaan voitaisiin lähteä etsimään valtioidenvälisestä finanssipoliittisen sopimuksen mallista. Kriisinhallintamekanismi voitaisiin aluksi luoda erillisellä valtiosopimuksella, kuten jäsenvaltiot haluavat. Samalla tulee kuitenkin sopia, että järjestelmä tuodaan normaalin EU-menettelyn piiriin, kun lainsäädäntöä tarkastetaan muutaman vuoden kuluttua. Olennaista on, että valtioidenväliseen sopimukseen tulisi kirjata selkeästi periaate jäsenvaltioiden välisestä tasapuolisesta kohtelusta. Euroopan unionin tuomioistuimelle tulisi antaa valta ratkoa kiistoja. Tällainen kompromissi saattaisi olla hyväksyttävissä Euroopan parlamentissa vielä tämän kevään aikana.

3 kommenttia artikkeliin “Pankkiunionista löydyttävä sopu”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sirpa!

    Kirjoitat tuossa alussa; ”Pankkien on oltava mahdollista antaa kaatua, jos ne eivät ole elinkelpoisia.”

    Siis nythän on niin että kaikenlaisen yritystoiminnan , mukaanlukien maataloustoiminnan on oltava mahdollista kaatua jos ne eivät ole elinkelpoisia!

    Maatalous- ja yritystukiin syydetään miljardeja ja eniten saavat ne joilla muutenkin on jo liikaa rahaa.
    Jos vaikkapa Björn Wahlroosiilla ei ole vara rahoittaa itse pikku puutarhapuuhastelujaan niin kaatukoot sitten aivan rauhassa.
    Kaikki hiemankin historiaa lukeneet tietävät mistä tässä maataloustukiaisissa on kyse, miksi maataloustukia alettiin maksaa.

    Syy oli 2. maailmansota. Joka nosti ruuan hintaa ja vaikeutti viljelystoimia. Jotta kansanhuolto olisi toiminut niin että ruokahuolto olisi ollut kaikien saatavilla kohtuuhinnoilla, eikä olisi siirtynyt parempien voittojen toivossa mustanpörssin markkinoille, alettiin tuottajille maksamaan tukea, että nämä luovuttaisivat suurimman osan tuottamistaan hyödykkeistä kansanhuollolle. Tuki maksettiin luovutettujen tuotteiden määrään suhteutettuna!
    Tämä toimenpide oli alunalkaen tarkoitettu tilapäisluontoiseksi tukitoimeksi, jonka piti lakkauttaa kunhan säännöstely saadaan loppumaan ja tuotanto täyteen vauhtiin, ainakin viimeistään silloin kun sotakorvaukset mahtavalle Neuvostovaltojen liitolle on saatu maksettua ja kansakunnan elämä paremmalle mallille.

    Mutta hyvään ja varmaan tuloon tottuneet viljelijät ja näiden etujärjestöt eivät suostuneetkaan siihen, että tukiaiset poistuisivat.
    Joten tukitoimista tulikin vakituinen käytäntö, niin meillä suomessa kuin myös muuallakin.

    Nyt tukia maksetaan pinta-alojen mukaan ei sen perusteella kuinka paljon kukakin tuottaa tuotteita. Vaikka pellot eivät tuottaisi kuin rikkaruohoa, niin tukea maksetaan siltikin. On olemassa erityistukia tuotteille joille ei ole sinänsä mitään käyttöä tai markkinoita, nämä kasvustot kynnetään maahan kasvukauden päätteeksi ja nostetaan valtiolta tuotantotukieurot!
    Lisäksi Suomalaisilla viljelijöillä on metsiä yksityisomistuksessa, myös näistä metsistä maksetaan tukea, pinta-alan , ei niiden tuoton mukaan.

    Mitä yritystukiin tulee, myös pankitkin luettakoon yrityksiin, niin niidenkin kehittymiseen ja käyttöönottoon vaikutti niin ikään sota.
    Suomi joutui maksamaan sotakorvauksia, no ei niitten tavaroiden tuottaminen ilmaista ollut. Valtio maksoi yrityksille tukea, jotta nämä kykenivät toimittamaan tavaraa ja kehittämään tuotantoaan.
    Kun viimeinen sotakorvausjuna oli lähtenyt Neuvostoliittoon, piti sitten alkaa tulla toimeen omillaan, vaan eihän se sopinut yrityksille, niinpä tukea jatkettiin… Ja nykyinen kehitys jatkuu edelleen, niin että ollaan jatkuvasti työläisten ja veronmaksajien pussilla ottamassa, tähän yhteiseen hyvään varoja jonka kuitenkin vain harvat jakavat. Kun monikansallinen telakkateollisuus saa muutaman laivan tilauksen , niin veronmaksajat rahoittavat niiden tekemisen jos voittoa telakkayhtiöille tulee, niin se rahan yhtiöt pitää itse, ei ne siitä jakele veronmaksajille mitään, muuta kuin lomautuslappuja.

    Moninkertainen verotus-systeemi takaa sen että rahaa on jaeltavaksi.
    Kun palkansaaja käy työssä ja saa palkkaa, hän maksaa tuloveroa20-70%, jos hän säästää osan palkastaan pankkiin pahan päivän varalle, hän maksaa saamastaan mitättömästä korosta lähdeveroa 30%. Jos hän säästää palkkaansa sijoituksiin, niin kaikesta sijoituksen tuotoista verottaja haluaa 30% osansa, mutta tappioihin ei verottaja mitenkään osallistu! Kun ostat omaisuutta, niin maksa jälleen varainsiirtoverot, kulut ja palkkiot. Jos palkansaaja myy omaisuuttaan, niin verottaja on osilla välittömästi ja maksappa taaskin 30% voitostasi. Mutta jos tappiolla myyt niin mistään ei tukieuroja heru, päinvastoin saatetaan viläpä epäillä että olet tehnyt pimeitä rahansiirtoja joista mätkäytetään. Jos saat sitten perintönä vanhan puolilahon mummonmökin jostain Egyptinkorvesta, Jumalan selän takaa, niin maksapa perintövero ja myydessäsi sen maksa myyntivoittovero, ellet sitten ole älynnyt asua siinä sen vaadittavan 2 vuotta, käyttäen omana asuntonasi, tai tehnyt/ teettänyt siihen hirmuhintaisen täysremontin ja tarvikkeista ja töistä maksanut alvit ja belvit, paitsi jos mökki olikin merkitty kesämökkistatuksen alle, silloin aina maksetaan myyntivoitosta 30% veroa ja myyntivoittoahan perintötiloista tulee, koska ne on saatu lähes ilmaiseksi. Ostohinnaksi kun lasketaan vain puolet siitä minkä mukaan on maksettu perintövero!

    Moninkertaista kansalaisten kuppaamista, voitaisiin vähentää kun turhista tuottamattomuuteen kannustavista tukiaisista luovuttaisiin. Silloin jäisi käyttöön huomattavia pääomia, joilla kansalaisista voitaisiin saada hyvinvoivia ja terveitä jollion yritysten tuottavuus lisäntyisi. Kun kansa olisi onnellista ja jaksaisi ponnistella kovemmin, kokiessaan että siitä on hyötyä itsellekin!

    Poliitikot nyt jälleen ovat valmistumassa vaaleihin, ja tietenkin näkyvyyttä pitää lisätä.

    Sinäkin Sirpa, kirjoittelet joka toinen päivä jostain päivänpolttavasta asiasta.

    Hyvä juttu sinänsä, mutta älä unohda historiaa kun kirjoittelet tulevaisuudesta.
    Ja kun kirjoitat tulevaisuudesta, ei riitä että kertoilee että jonkun tarttis tehdä jotain, vaan pitäisi olla selkeä suunta ja lupaus antaa esimerkiksi sille, mitä itse aikoo asialle tehdä ja että myös tekee sen!

    Katsohan Sirpa, tälläistä on kansalaisten ja äänestäjien oikea elämä.
    Koeta ymmärtää sitä kun seuraavan kerran istut ilmaisten lihapatojen ääreen jollain juhlapäivällisellä!

  2. avatar Kari Jokinen sanoo:

    Sirpa,

    Voisi olla hyvä, jos tuolla kriisinratkaisuelimellä, mikä sen nimi sitten olisikaan, ei olisi kovin paljon mahdollisuuksia nopeaan toimintaan.
    Silloin kriisipankin kotimaalla olisi voimakkaampi intressi toimia pikaisesti. Siellähän tuo ongelma paremmin tunnetaan.
    Jos oikein kovia toimia tarvitaan, olkoot ne isojen Brysselin kokousten takana ja mieluummin riittävän harkinta-ajan päässä.

    Minusta tähänaikaisessa kriisinhallinnassa isoimmat ongelmat ovat tulleet enemmänkin hätäisesti tehdyistä ratkaisuista, ei niinkään siitä etteikö nopeus olisi riittänyt.

    Jos tuossa selvittelyaikana joku pankki kaatuu, kaatukoon. EU-laajuisesti lienee yksityishenkilöillä suoja kohtuullisen kokoisille talletuksille ja eläkerahastojen sijoituspomojen uskon osaavan väistellä pahimpia riskejä.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Nykykehityksen myötä kenelläkään järkevällä ei ole varaa kohtuullisia talletuksiaan makuuttaa pankissa 0,25-0,5% korolla kun inflaatio syö pääomaa kiihtyvällä vauhdilla ja korosta menee 30% lähdevero vuosittain.
      Mullakin on pankissa jonkun verran rahoja jemmassa jopa niinkin isolla korolla kuin 2%, mutta kunhan sopimus päättyy kesäkuussa, niin tuskin jatkan sopparia kun korkokin on pudonnut 1/4 osaan entisestä.
      Voi olla että kuningasjätkä siirtyy kultakantaan, nythän kullan hinta on pudonnut sen verran että kannattaa jo sijoittaa. Vuosi sitten jo harkitsin asiaa, mutta jos silloin olisin ostanut, niin nyt olisin jo rökäletappioilla.
      Kultakauppiaitakin on sitten monenlaisia, jotkut myy oikeuksia jossainpäin maailmaa sijaitseviin varastoihin, mutta kun se kriisi tulee, niin onko ne harkot otettavissa ulos silloin? Toiset myy konkreettista kultaa jota voi joko ihailla muovikalvon läpi, mistäpä sen tietää jos vaikka messinkilätkiä ovat? Tai sitten voi ostaa ihan oikeaa kultaa, jota voi hypistellä kämmeniensä välissä ja laittaa kirjahyllyyn paperipainoksi.
      Sanoisinpa vaan kuitenkin niin, ettei sellaista jota ei käsissään voi pitää, oikeasti edes voi omistaa.
      Eli harkot vaan kotiin tai tallelokeroon, eikä miksikään biteiksi tietokoneelle.

      Sitten kun pankit oikein todenteolla alkaa kaatuilemaan, niin onpa se kiva puukolla vuolaista kultahippu harkon kupeesta jos tarvitsee leivän päälle läskiä ostaa.
      Varmasti kun keinotekoisesti kurrssissaan pysytetty paperiraha menettää arvonsa, niin kulta on arvossaan jälleen.
      Ja mikä parasta, ei ole verokarhu joka vuosi tilillä ottoja tekemässä.

Jätä kommentti

css.php