Euroopan sosiaalinen kriisi haasteenamme

Euroopan talouskriisi on muuttunut sosiaaliseksi kriisiksi. Ihmisten elämä on kurjistunut eri puolilla Eurooppaa, kun palveluja ja palkkoja on leikattu. Työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys, on kasvanut räjähdysmäisesti. Suomessa erityisesti ikäihmisten palveluja on heikennetty kohtuuttomasti.

Eurooppalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus on keskeinen kevään eurovaalien teema. Olen tänään keskustelemassa aiheesta Suomen sosiaali ja terveys ry:n EU-vaalipaneelissa.

Euroopanlaajuisen sosiaalisen kriisin syveneminen edellyttää aiempaa aktiivisempaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Ongelma on, että Euroopan unionilla ei ole riittävää toimivaltaa puolustaa kansalaisten oikeuksia ja hyvinvointia eikä puuttua ihmisten syrjintään jäsenvaltioissa. Kansalaisten oikeuksien turvaaminen on jäänyt ilman riittävän vahvaa oikeussuojaa.

EU:n perusoikeuskirja, joka tuli voimaan Lissabonin sopimuksen yhteydessä, on hyvä alku Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiselle. Perusoikeuskirja sitoo EU:n päätöksentekoa ja instituutiota. Jäsenvaltioissa perusoikeuskirjalla on merkitystä vain niissä asioissa, joissa EU-lainsäädäntöä on olemassa.

EU:lla on toimivalta puuttua siihen, jos Unkarissa yritetään käyttää keskuspankin rahoja valtion kassan paikkaamiseen tai irtisanotaan tuomareita perusteettomasti. Sen sijaan EU ei voi puuttua siihen, kun Unkarissa jätetään romanit heitteille kaduille. Tämän me näemme romanikerjäläisinä kaduillamme ilman, että meillä on työkaluja puuttua ongelman alkusyihin. Tilanteesta kärsivät ensisijaisesti romanit mutta myös muut kansalaisryhmät eri puolilla Eurooppaa.

Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on tärkeimpiä EU:n päätöksenteon teemoja lähivuosina. Mitä tämä konkreettisesti sitten tarkoittaisi?

Ensinnäkin on hyväksyttävä pitkään jäissä ollut yhdenvertaisen kohtelun direktiivi. Ketään ei saa asettaa millään elämänalueella perusteettomasti eriarvoiseen asemaan taustansa, kuten iän, vamman, uskonnon, etnisen taustan, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Suomessakin ongelmana on laajamittainen hiljainen ikäihmisten syrjintä esimerkiksi vammaispalvelujen saannissa.

Euroopan arvopohjaan kuuluu perusoikeuksien jakamattomuus ja subjektiivisuus. Perusoikeuksien ei voida jonkun jäsenvaltion päätöksin katsoa kuuluvan vain joillekin ihmisryhmille. EU:n on pystyttävä toimimaan tarvittaessa perusoikeuksien puolustamiseksi, jos jäsenvaltiot loukkaavat ihmisten oikeuksia. Tähän tarvitaan yhdenvertaisuusdirektiivi.

Perusturvan ja peruspalvelujen turvaavien direktiivien valmistelu tulee käynnistää pikaisesti. Jokaisen jäsenvaltion on taattava jokaiselle kansalaiselleen hädän hetkellä edes joku taloudellinen perusturva, joka turvaa inhimillisen elämisen mahdollisuuden, kuten asunnon, ruuan ja lääkkeet. Tämä ei tällä hetkellä toteudu läheskään kaikkialla.

Lisäksi jokaisella on oltava oikeus saada terveydenhuoltoa, saada lapsensa kouluun, saada apua vanhana ja vammaisena sekä tukea elämän kriiseissä. Nämä peruspalvelut jokaisen jäsenvaltion olisi pystyttävä takaamaan kaikille.

Yhdenvertaisen kohtelun, perusturvan ja peruspalvelujen takaaminen jokaiselle kaikkialla Euroopassa on erityisen tärkeitä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Kysymys on siitä, ketkä maksavat rankimmin välttämättömien säästökuurien laskun. Perusoikeuksiin kuuluu olennaisesti se, ettei kaikkein heikoimpia jätetä heitteille.

Tämä ei tarkoita sitä, että me suomalaiset maksaisimme kreikkalaisten sosiaaliturvan tai että EU:ssa määriteltäisiin missä tai miten suomalaiset lapset ovat päivähoidossa. Jokainen jäsenvaltio vastaa itse sosiaaliturvansa rahoituksesta ja päättää itse, miten ja millaisina palvelut tuotetaan.

Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista tarvitaan, jotta EU:lla olisi tehokkaat työkalut puuttua kaikkein räikeimpiin perusoikeuksien loukkauksiin. Jokaisella ihmisellä Euroopassa on oikeus inhimilliseen elämään. Tämä on yhteisen eurooppalaisen arvomaailman ydinajatuksia. Nyt on aika tehdä siitä totta.

2 kommenttia artikkeliin “Euroopan sosiaalinen kriisi haasteenamme”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sirpa hyvä!

    Nyt kaivattaisiin jo sanojen sijasta tekoja! Sanoja ja lupauksia me olemme kuulleet ihan riittävästi, yleensä vaan on käynyt silviisiin, että poliitikkojen lupaukset ovat muuttuneet sitten kun niitä olisi pitänyt alkaa lunastamaan. Sitten taas selitellään niitä näitä, mutta se varsinainen asia onkin jo kuollut ja kuopattu.
    Tämä on jo nähty niin monta kertaa!

    Mitä tulee noihin romaanikerjäläisiin jossain tuolla Unkarissa, niin huomautan ettei täällä Suomessakaan ole vielä kaikkien suomalaistenkaan asiat oikein ja hyvin.
    Tavallista kaduntallaaja, työtöntä ja koditonta suomalaista tuskin hirveän paljon kiinnostaa kuinka joillain vähemmistökansanryhmillä toisella puolella eurooppaa asiat sujuu.
    Se vaan on niissä kukkahattu-tätikerhoissa kivaa ottaa noita juttuja esille, sillä kun saa niin kivoja päännyökytyksiä aikaiseksi.
    Minulla itsellänikin on sananen sanottavanani, tästä hyvinvointivaltio suomen unohdus- ja säästöpolitiikasta, käyppäs vilkaisemassa juttua tuolta:
    http://kuningasjtk.blogijanne.fi/2014/02/23/aiii-miten-lapaan-sattuu-jatkoa-edelliseen-artikkeliin/

    Kannattaisi muutenkin ottaa ihan kotimaan asioista selvää ensiksi, ennekuin kirjoittelee mitään faktaa, mistään asiasta. Tuskinpa ne Unkarilaiset romaanit sinua äänestää tulevissa vaaleissa, joten turha niitä nyt tähän asiaan on vetää mukaan.

    Suosittelisin sinulle, että kun seuraavan kerran suunnittelet johonkin palaveriin menoa puhumaan asioista josta et näyttäisi ymmärtävän mitään, niin mitäpä jos jalkautuisit ihan Suomalaisen kansan pariin, siis sinne jossa se puute on pahimmillaan?

    Jos et tiedä mistä niitä vähempiosaisia suomalaisia löytyy, niin kysy minulta, minä osaan kyllä muutaman neuvoa!

    Markku Räsänen

  2. avatar aisha 9v sanoo:

    Ai kas vain.Vaihteeksi mädättäjätorakka jonka mielestä kaikkien muiden asiat hoidetaan ensin…

Jätä kommentti

css.php