Resurssitehokkuus – bisnesvallankumouksen aika

Bisnesvallankumouksen eturintamassa oleville yrityksille on tyypillistä, että ne eivät kritisoi poliitikkoja liian tiukasta ympäristö- ja ilmastolainsäädännöstä – ne vaativat tiukempaa ja kunnianhimoisempaa lainsäädäntöä. Tämä on tullut havainnollisesti esiin ympäristökomissaari Potocnikin korkean tason resurssitehokkuustyöryhmän työskentelyssä, johon olen osallistunut kutsuttuna asiantuntijana. Työryhmässä on ollut mukana komission ja parlamentin edustajien lisäksi yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä.

Resurssitehokkuustyöryhmän loppuraportti valmistui eilen.

Hyvänä esimerkkinä siitä, miten edelläkävijäyritykset suhtautuvat resurssitehokkuushaasteeseen voidaan mainita Unilever. Pääjohtaja Paul Polman on useissa yhteyksissä julkisuudessa vedonnut päättäjiin, että näiden tulisi omaksua aivan uudenlainen kunnianhimoinen järjestelmäajattelu. Hänen mukaansa maailman ympäristö- ja sosiaalisia haasteita ei voi ratkaista erillisenä toisistaan, eikä kestävää talouskasvua luoda ilman näitä.

Hallitsemattomat ympäristöuhat, ilmastonmuutos, hillitsemätön väestönkasvu ja ehtyvät luonnonvarat ovat merkittävä uhka yritystoiminnalle. Samalla nämä vakavat globaalit ongelmat ovat myös perusta uudelle bisnekselle. Ne ovat suuri mahdollisuus myös suomalaisille yrityksille, jos osamme tähän tilaisuuteen tarttua.

Maailmassa on lähivuosikymmeninä tapahtumassa hyppäys aivan uudenlaiseen toimintamalliin. Nykyisellä luonnonvarojen kulutuksen tasolla ja tavalla maapallo ei yksinkertaisesti kestä elinkelpoisena enää pitkään. Kulutamme jo tällä hetkellä noin puolentoista maapallon verran resursseja vuodessa. Jos meno jatkuu ennustusten kaltaisena, kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa lähestulkoon neljä maapallollista resursseja vuosittain. Yksinkertainen matematiikka kertoo, että tällainen tilanne ei voi jatkua kovin pitkään. Muutos tapahtuu joka tapauksessa – kysymys on, tapahtuuko se kriisin vai kasvun kautta.

Tarvitsemme lähivuosikymmeninä vallankumouksellisesti uutta ajattelua. Meidän on kyettävä rakentamaan aivan uudenlainen resurssitehokas talous, joka tuottaa kymmenyksellä nykyisistä resursseista paremman hyvinvoinnin ihmisille ja paremman tuoton yrityksille.

Se joka osaa ratkaista resurssitehokkuuden dilemman, on uuden talouskilpailun voittaja. Resurssitehokkuus tarkoittaa samanaikaisesti mahdollisuutta ratkoa sekä ympäristöongelmia että tuottaa merkittävää talouskasvua.

Monet menestyvät edelläkävijäyritykset ovat hyvin tiedostaneet tapahtumassa olevan muutoksen perustavanlaatuisuuden. Kysymys on innovaatiohypystä, jossa yritysten ansaintalogiikka ja resurssien kiertäminen tuotantoprosesseissa määritellään uudelleen. Suomella on mahdollisuus olla tämän kasvuaallon kärjessä, koska meillä on jo vahvaa alan osaamista.

Resurssitehokkuustyöryhmän mielestä muutos edellyttää myös uudenlaista lainsäädäntöä. Lainsäädäntö on keskeinen uuden bisnesvallankumouksen moottori, koska yritykset tarvitsevat vakaan ja ennakoitavan sääntely-ympäristön. Sitovat energiatehokkuustavoitteet, selkeät indikaattorit niiden mittaamiseksi, ympäristölle haitallisten tukien karsiminen, tutkimus-ja tuotekehityspanostus ja resurssikannusteiden sisällyttäminen finanssilainsäädäntöön, kuten luottoluokittajien velvollisuus luokittaa myös ympäristöriskit, ovat keskeisiä keinoja resurssitehokkuuteen kannustavalla tiellä.

Työryhmän keskeinen viesti on siirtyminen niin kutsuttuun kiertävääntalouteen (Circular Economy), jossa ei ole jätettä, vaan sama raaka-aine kiertää tuotantoprosessista toiseen. Tämä tarkoittaa muun muassa kierrätettävyysvelvoitetta kaikille tuotteille ja sivuvirtoja hyödyntävien uudenlaisten bisnesekosysteemien luomista.

Uusina liiketoimintamalleina tulee vahvasti esille vuokratalous (Lease Economy), jossa kuluttaja tai yritys ostaa palvelua ja ”lainaa” tuotetta sen välineenä. Tätä hyödyntävät jo monet yritykset: Michelin vuokraa lentokoneiden renkaita, Dow Chemicals vuokraa kemikaaleja ja Interface kokolattiamattoja. Tällöin resurssien käytön minimointi, niiden pitkäikäisyys ja prosessissa kiertäminen ovat kummankin osapuolen intresseissä. Mitäpä jos saisitkin uusien kadmiumien ja akryylien sijasta kännykkääsi vain tarvitsemasi älyn ja tehon?

Resurssitehokkkuustyöryhmän loppuraportti löytyy täältä

5 kommenttia artikkeliin “Resurssitehokkuus – bisnesvallankumouksen aika”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Kaikkee sitä juu.. Mitäpä ajattelit tehdä tämänkin asian ratkaisuksi? Kertoisit hieman joskus mitä aiot tehdä, ihan oikeasti. Älä tyydy kertoilemaan vaan pelkästään asioista kerro myös todelliset ratkaisumallit ja myös niiden hinta, kai sä ne tiedät kun kerran tunnut tietävän muutenkin kaikesta kaiken?

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Hyvä, jätkä! Olet todella ”sinnikäs sissi”!
    Ei monikaan, Sinun laillasi, jaksa jatkaa yksinpuhelua Pietikäisen kanssa.
    Pietikäinen näpertelee siellä aivan omassa kuplassaan, ja yrittää kaikin tavoin ylistää EU:n sisäistä toimintaa. Jatkaen omaa linjaansa, kertomalla, mitä ”tärkeitä” asioita hän on kolleegoidensa kanssa ajamassa.
    Toivottavasti, jätkä, et väsähdä, eikä uni tule silmään!
    Tapsa

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Juu, katsos kun tää homma on niin, että kun äänestävän kansan muisti on niin lyhyt, niin pitää muistutella kaikista töppöilyistä kansaa, ettei nää SirpaPietikäiset sunmuut tunarit, näillä tyhjänpäiväsillä puheillaan saa johdetuksi kansan ajatuksia aivan muuhun kuin siinen, mitä nää on aikaisemmin tehneet tai mitä oikeasti aikovat tehdä tulevaisuudessa.
      Kyllä nää niitä näitä, tyhjänpäitä kirjoittelevat typerykset ovat käyneet psykologiset valmennukset läpi… mutta niin olen minäkin.

      Kansan poliittinen muisti kuitenkin on n., 1,2 – 2,3 vuotta siinä ajassa töppöilyt unohtuu, kun vain paljon turhaa asiaa tuuppaa eteen.

      Siksi minä kaivelen väliin vanhoja juttuja, ettei äänestäjille tule taaskin tikulla silmään!

      • avatar kuningasjätkä sanoo:

        Kunhan alkaavat kierrellä maakunnissa puhekierroksillaan, niin nää joilta ei ole kuulunut kommentteihin vastakommentointeja, saavat sitten vastailla mun kysymyksiin ihan suusanallisesti puhetilaisuuksissa. Aion osallistua hyvin moniin puhetilaisuuksiin, onhan minulla aikaa.

        Viimeistään silloin on pakko vastata jotain ja ihan valmistautumatta!

  3. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Kuka oikeasti päättää?

    Lainsäätäjä Euroopassa, kuluttaja, johtava globaali toimija? EU:n on vahvistettava vaikuttamisvoimaansa esim. WTO:ssa. Siihen taas tarvitaan vahvaa taloutta ja kovaa kilpailukykyä maailmantasolla. Kova osaaminen ja armoton työkeskeisyys ehdottomassa ytimessä kaikessa päätöksenteossa aivan toisin kuin nyt. Muuten nämä jutut jäävät hyödyttömiksi tupailtojemme demonstraatioiksi kurjistuvassa yhteiskunnassa.

Jätä kommentti

css.php