EU unohti työmarkkinat

Työelämän pelisääntöjen kehittäminen on tällä vaalikaudella jäänyt EU-päätöksenteossa talouskriisin jalkoihin. Työelämää koskevien lakiuudistusten määrä on jäänyt vähäiseksi. Keskeisimpiä uudistuksia on ollut sisällöltään kohtuullisen onnistunut ammattipätevyysdirektiivi. Vanhempainvapaadirektiivillä säädettiin oikeus vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen ja globalisaatiorahaston asetusmuutoksella taattiin tuki työntekijöiden sopeutumistoimille laajamittaisissa irtisanomistapauksissa.

Myös työvoiman liikkuvuutta on edistetty joillakin uudistuksilla. Tällä viikolla parlamentti hyväksyi lakipaketin lisäeläkkeiden siirtyvyydestä jäsenmaiden välillä. Tämä lakipaketti on ollut jäissä viimeiset kuusi vuotta, mutta nytkähti nyt eteenpäin. Uusilla säännöksillä taataan jatkossa, että työ- ja muut lisäeläkkeet siirtyvät ja pysyvät eri maissa työskentelevän EU-kansalaisen eläkekertymässä. Lisäksi nämä eläkkeet alkavat nyt kertyä kaikissa EU-maissa kolmen vuoden työnteon jälkeen, 21. ikävuodesta lähtien.

Tällä viikolla saatiin päätökseen myös toinen pitkä neuvotteluprosessi, lähetettyjen työntekijöiden asemaa koskevan direktiivin uudistus. Kyse on kasvavasta ilmiöstä: yli miljoona EU-kansalaista lähetetään vuosittain työskentelemään toiseen jäsenmaahan. Rakennusalan ammattilaiset ja sairaanhoitajat ovat tyypillisiä esimerkkejä ulkomaisen yrityksen palkkalistoilla Suomessa työskentelevistä lähetetyistä työntekijöistä.

Lähetettyjen työntekijöiden kautta on markkinoille syntynyt epäreilua kilpailua samalla kun työntekijöitä on kohdeltu huonosti. Esimerkiksi Suomessa työskentelevien rakennusalan ammattilaisten ulkomaisten työnantajayritysten on todettu usein rikkovan Suomen lakeja ja sopimuksia muun muassa alipalkkauksen muodossa.

Nyt saavutettu neuvottelutulos lähetettyjen työntekijöiden direktiivin uudistamisesta on kohtuullinen kompromissi. Se parantaa viranomaisyhteistyötä tietojenvaihdon ja sanktioiden osalta. Direktiivi parani parlamentin käsittelyssä, mutta useita tärkeitä muutosesityksiä mm. tarkemmista määrittelyistä ja soveltamisalasta jäi hyväksymättä.

Direktiiviin olisi pitänyt saada mukaan ay-järjestöjen kanneoikeus, jolloin järjestöt voivat ilman työntekijän suostumusta lähteä ajamaan sopimusrikkomusasiaa. Niin ikään direktiivistä jäi uupumaan koko hankintaketjun kattava vastuu, jossa pääurakoitsija olisi selkeästi ollut velvollinen vastaamaan alihankintaketjussa tapahtuvista rikkomuksista. Tämä periaate soveltuisi ja tulisi ottaa käyttöön horisontaalisesti monilla lainsäädännön aloilla, esimerkiksi julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä.

Työelämää koskevat esitykset ovat usein jumiutuneet jäsenvaltioiden hyvin erilaisiin näkemyksiin ja työmarkkinaosapuolten erimielisyyksiin. Tästä syystä komissiokaan ei ole halunnut tehdä aktiivisesti esityksiä työelämälainsäädännön kehittämiseksi. Liian usein jää huomaamatta se, että hyvät työolot, työturvallisuus, kouluttautunut työvoima ja ammattipätevyys ovat kaikkien etu – niin yritysten, julkisen sektorin kuin työntekijöidenkin.

Mielestäni Eurooppa voi pärjätä vain sellaisella kilpailukyvyllä, joka ei perustu työntekijöiden huonoon kohteluun. Tämä tavoite on myös linjassa asetettujen EU 2020 -tavoitteiden kanssa. Eurooppa ei voi kestävästi kasvaa kilpailulla, joka palkitsee huonoa työn laatua ja heikkoa osaamista esimerkiksi kilpailua vääristävään alipalkkaukseen kannustamalla. Kilpailukykymme ydin on vahva osaaminen ja työn hyvä laatu.
Koska meillä on yhteiset sisämarkkinat, meillä on oltava myös työmarkkinoiden yhteiset pelisäännöt. Hyvät, euroopanlaajuisesti säädetyt työelämän pelisäännöt ovat sekä vastuullisten yritysten että työntekijöiden etu. Pitkällä aikajänteellä kaikkien etu mielestäni olisi, jos saataisiin hyvä yleissitovuus eurooppalaiselle tasolle. Suomalainen neuvottelukulttuuri ay-liikkeen ja työnantajien välillä kävisi hyväksi malliksi, kun työelämän pelisääntöjä EU-tasolla tulevaisuudessa kehitetään. Pikaisimpina uudistustarpeina olisi tärkeää ulottaa julkisissa hankinnoissa vastuuta myös alihankintaketjuihin, laajentaa työsuojelua kattamaan henkisen työsuojelun sekä kehittää vanhempainvapaadirektiiviä työ- ja perhe-elämän paremmaksi yhteensovittamiseksi.

Kommentti artikkeliin “EU unohti työmarkkinat”
  1. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Onkohan kirjoittaja nyt ihan oikeasti ottanut selvää työpaikkojen ja yritysten todellisuudesta? Työpaikat on siitä kummallinen alue, että niistä vastaavien työsopimuksen osapuolten, työpaikoista vastuun kantavien asioista haluavat kaikin mahdollisin keinoin päätösvallan ottaa täysin ulkopuoliset muka hyvää tarkoittavat tahot, joilla ei sitten kuitenkaan ole vähäisintäkään vastuuta työsopimuksen osapuolista. Työntekijöiden ja työnantajien leimaaminen, stereotypiat päätöksenteon perustana on kuin jäänne jostain menneestä ja jo hävinneestä maailmasta. Yksilöiden sivistystaso ja valinnanvapaus ovat nykymaailmassa jotain muuta kuin kirjoittajan olettama todellisuus. Euroopassa monissa maissa toisin kuin Suomessa on työn merkitys ja arvostus nähty ainoaksi keinoksi selviytyä avoimessa globaalissa taloudessa. Näytöillämme emme todellakaan voi näissä asioissa esiintyä oppimestarina tekemättä itseämme naurettavaksi.

Jätä kommentti

css.php