Eurovaalit 2014 – I miss you :)

Mielestäni politiikka on sitä, kun tehdään yhdessä ihmisten kanssa ihmisille parempaa maailmaa. Sitä olen saanut taas tehdä täysin sydämin koko tämän kevään upean porukan kanssa! Yli tuhat kiitosta yli tuhannelle upealle, innostuneelle, väsymättömälle kampanjakaverille.

Esitteiden jakoa, ilmapallon kuljetusta, ständillä keskustelua, ystäväkutsuja, some-viestintää, tilaisuuksien järjestämistä, seminaareja, varainhankintaa, ihmisten ja tavaroiden kuskausta, kohtaamisia, ravintolapäiviä, tekstareita, sähköposteja, soittelua, tien vieressä heilutteluja, markettitreffejä, juoksutapahtumia, naisten iltoja, eläintreffejä, kysymyksiä ja vastauksia, villejä ideoita, tempauksia, joista olen kuullut vasta jälkeenpäin, aamujakoja, iltajakoja, yöjakoja, pinssejä, pullia, ässiä, banaaneja, jätskiä, luomulakritsia, ruissipsejä, porkkanoita, hyvää mieltä, aurinkorasvaa, sateensuojia, juoksemista, seisomista, fillarointia, ajamista, bussien kylkiä, itse tehtyjä ja jaettuja mainoksia, keltaisia paitoja ympäri Suomea, kampanjakoiria, kissaterveisiä, valokuvia matkan varrelta, kannustamista, joustamista ja venymistä, uusia ihmisiä mukaan porukkaan, toisten jeesimistä, bingoilua, palloilua, politiikkaa ja palautetta.
Eikä tässä edes kaikki, mitä porukka on tehnyt!

Kolmisensataa tapahtumaa, nelisenkymmentä paneelia, Suomea kierretty Lapista Hankoon ja Porista Joensuuhun. Viimeiset viikot viideltä ylös ja kymmeneltä kotiin. Yli 10 000 kilometriä autoilua, melkein saman verran junailua, muutama lento, Suomi on suuri maa, 5 000 itse jaettua esitettä kädestä käteen.

Painavaa asiaa Euroopan tulevaisuudesta. Kiihkeitä väittelyjä valinnoista. Vakavia keskusteluja turvallisuudesta, taloudesta ja ympäristöstä. Enemmän samanmielisyyttä kuin erimielisyyttä.
15 isoa pulloa vichyä, monta pussia suolapähkinöitä. Kahvia, kättelyjä, pakkasta, hellettä, nyrjähtänyt nilkka, palaneet olkapäät ja parantunut mieli. Tämä on Elämää!

Upea fiilis. Ihania ihmisiä, vaaliviestiä eteenpäin ja vielä enemmän asiaa ihmisiltä suoraan minulle.
Yksin jokainen on vain yksin. Yhdessä rakennamme parempaa maailmaa. Tätä politiikan tekeminen on parhaimmillaan!

Kiitos upeat tukijat, kiitos kohtaamani ihmiset. Kiitos sähköposteista, tekstareista, some-viesteistä, soitoista ja kirjeistä. Kiitos tuesta, palautteesta ja kannustuksesta.

4 kommenttia artikkeliin “Eurovaalit 2014 – I miss you :)”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Pidän kahta asiaa hyvänä. Eu vaali tänään, sekä MM-loppuottelu. Loppuuvat nämä Pietikäisen ja Lainesalon turhanpäiväisyydet tällä sivustolla. Ainakin vuodeksi j a kuudeksi.

  2. avatar kuningasjätkä sanoo:

    No niin nyt sää Sirpa pääsit maaliin, nyt on aika lunastaa lupauksia… Ai niin ethän sä mitään luvannutkaan, kertoilithan vaan että jonkun tarttis ehdä jotain!.. No siitä vaan sitten lihapatojen ääreen taas. Koetas muistaa käydä välillä kuntosalilla, ettet taas turpoile entisestäs mahdottomiin mittoihin syömisinesi. Kas kun ei kamalan uskottavilta ne nuoruuden kuvasi tuntuneet nytkään (ne joissa olit niin simpsakka ja laiha,) joilla loit mielikuvan meille, jotka sitten muuttuivat kummasti uutislööpeissä sunnuntaina jo vastaamaan todellisuutta.
    Koeta nyt hoitaa kuntoasi jo vihdoin, että jaksat edustaa meitä, tai siis itseäsi seuraavat neljä vuotta!

    Onnea vaan, sillä sitä sinä tarvitset..ja paljon.

  3. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Muuten tuli tuossa mieleen sellainen pieni vähäpätöinen juttu, voisitkohan Sirpa vastata asiaan jo vihdoin..
    Kun vanha äitini sairastaa dementiaan johtavaa alzhaimerin tautia ja on edunvalvonnassa, niin kenelleköhän hänen äänioikeusilmoituksensa ja äänioikeutensa annettiin koska minulle sitä ei lähetetty, vaikka äitini edunvalvoja olenkin?
    Olisihan äitini saattanut avustettuna kirjoittaa oikein oikeaan kohtaan äänestysnumeron, mahdollisesti. Vai onko niin ettei vanhuksilla ja sairailla ole kansalaisluottamusta enää?

    Mielenkiinnosta vaan tiedustelin, kuka hänenkin äänensä käytti?

  4. avatar Saara Finni sanoo:

    Hesari järjesti Mediatorillaan perinteisen retoriikkakilpailun, johon oli kutsuttu 18 mepiksi yrittävää.

    Sampo Terho voitti koko kisan. Erityisesti hänen viimeinen puheenvuoronsa oli naseva, hauska ja ytimekäs. Ja annetusta aiheesta, tietenkin.

    Loppumetreillä hänen taisteluparinaan oli Sirpa Pietikäinen, joka mielestäni piti koko kisan heikoimman puheenvuoron, jossa hän lähes koko ajan haukkui Sampoa ja kehui itseään. (Siis omasta mielestään.) Sitäkin tuomarit armeliaasti kiittelivät, mutta voittajasta ei yleisönkään mielestä ollut epäselvyyttä: se oli Sampo Terho.

    Kun äitini aikoinaan oli Janakkalan kunnalliskodin sairasosastolla hoidossa, siellä ravasi ennen vaaleja demariedustajia tuhka tiheään. En koskaan edes kysynyt äidiltäni ketä hän aikoo äänestää tai on äänestänyt.
    Sehän oli hänen asiansa.

    No, demarit ovat saaneet ansionsa mukaan. Mukavaa, että näin vanhaksi sain elää.

Jätä kommentti

css.php