Soidensuojelu joutui poliittisen propagandan uhriksi

Soidensuojeluohjelmasta käyty keskustelu on ollut hämmentävää seurattavaa kaikille meille ympäristöpolitiikkaa pitkään vakavasti tehneille. Luonnon monimuotoisuuden katoaminen on nopeimmin etenevä ja merkitykseltään ilmastonmuutostakin suurempi uhka elinkelpoiselle maapallolle. Päästöjen saastuttama ympäristö voi palautua ennalleen, mutta kerran menetettyä luonnon monimuotoisuutta ei voi korvata tai palauttaa. Siksi arvokkaimpien ja uhanalaisimpien luontokohteidemme suojelu on niin tärkeää ja kiireellistä.

Soidensuojelun osalta poliittinen arvovalinta on hyvin yksinkertainen: kuinka tärkeänä pidetään suoluonnon arvokkaimpien kohteiden suojelemista myös tuleville sukupolville?

Arvovalintaa voi kärjistää rinnastamalla Fennovoiman ydinvoimahankkeen ja soiden suojelun. Politiikan keinovalikoiman näkökulmasta ne ovat samantyyppisiä: kumpikaan ei onnistu yksinomaan vapaaehtoisin keinoin.

Valtioneuvoston käsittelyyn tulee lähiviikkoina Fennovoiman pakkolunastushakemus. Yhtiö haluaa lunastaa pakolla Pyhäjoen Hanhikiven alueen maat, joita maanomistajat eivät ole vapaaehtoisesti myyneet tai vuokranneet ydinvoimalan alueeksi. Pakkolunastus kohdistuu neljään kiinteistöön.

Pääosa ydinvoimalaa varten tarvittavasta maa-alueesta on hankittu vapaaehtoisin kaupoin. Miksi ei siis kaikkia ydinvoimalan tarvitsemia maita hankita vain vapaaehtoista tietä? Miksei korvata myynnistä tai vuokraamisesta kieltäytyneiden omistajien maa-alueita joillain muilla tonteilla, vaikkapa viiden kilometrin päässä olevilla? Jokainen ymmärtää, miksi tämä ei toimi.

Soidensuojelussa on samanlainen tilanne. Hyvin pitkälle päästään vapaaehtoista tietä. Mutta onko hyväksyttävää, että yksi suojelua vastustava maanomistaja voi jossakin tilanteissa estää hyvin arvokkaan suokohteen suojelun tai peräti tuhota sen ilman sanktioita?

Emme hyväksy, että monopoliasemassa olevan yksittäisen maanomistajan kiristys voisi kaataa ydinvoimalan tai vaikkapa kaivoshankkeen. Miksi siis hyväksyisimme sen kaikkein arvokkaimpien luonnonsuojelukohteiden välttämättömän suojelun yhteydessä?

Yleisen edun, kuten luonnonsuojelun, turvaamista varten eri laeissa on viimeisenä mahdollisuutena lunastusoptio. Sitä joudutaan käyttämään esimerkiksi maanteitä tai voimajohtolinjoja rakennettaessa tai kaivoshankkeissa. Luonnonsuojelun keinona lunastusmahdollisuuteen on jouduttu turvautumaan käytännössä varsin harvoin.

Mielestäni on kaksinaismoralismia viljellä ”vapaaehtoisuus hoitaa kaiken, pakko on pahasta” -retoriikkaa luonnonsuojelussa, mutta hyväksyä yksityiseen omistusoikeuteen puuttuminen pakkolunastuksella esimerkiksi kaivos- tai energiahankkeiden toteuttamiseksi.

Kyse on arvovalinnoista. Jos suoluonnon arvokkaimpien kohteiden säästämistä myös tuleville sukupolville pitää aidosti tärkeänä tavoitteena, on mahdotonta esittää, että tavoite voitaisiin saavuttaa pelkästään vapaaehtoista tietä. Luonnonsuojelussa ääriliberalistinen puhdas hyväntahtoinen vapaaehtoisuus toimii yhtä hyvin kuin ajatus liikenteestä ilman pakottavia sääntöjä.

Valtioneuvosto voi toki päättää, ettei se laadikaan oikeusvaikutteista luonnonsuojeluohjelmaa vaan hyväksyy vain vapaaehtoisiin suojelutoimiin kannustavan poliittisen asiakirjan. Mielestäni tämä ei olisi kuitenkaan viisasta, koska tällöin arvokkaimpien kohteiden häviämiseen tai tahalliseen hävittämiseen ei voida puuttua.

Soidensuojeluohjelman malliksi on tarjottu METSO-ohjelmaa, joka perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen. Päätös ohjelman jatkamisesta vuosille 2014–2025 tehtiin kesäkuussa.

METSO-ohjelma ei ole luonnonsuojeluohjelma. Se ei perustu mihinkään lakiin. Valtioneuvoston sitä koskevaan periaatepäätökseen ei liity mitään oikeusvaikutuksia.

Soidensuojelun tehokas toteuttaminen vain METSO-ohjelman keinovalikoimalla on mahdotonta. Soiden suojelulle asetettuja tavoitteita ei voida saavuttaa mallilla, joka perustuu vain maanomistajien itse valitsemiin kohteisiin ja aloitteellisuuteen.

Olisi uskomatonta sumutusta väittää luonnonsuojeluohjelmaksi sellaista valtioneuvoston soidensuojelua koskevaa METSO-ohjelman tyyppistä periaatepäätöstä, jolla ei olisi oikeusvaikutuksia ja joka ei perustuisi lakiin. Ei siis ole syytä olettaa, että tällaista voitaisiin edes olla suunnittelemassa.

Ympäristöministeri on vakuuttanut, että soidensuojeluohjelmaa ollaan joka tapauksessa valmistelemassa ja että se tulee valtioneuvoston hyväksyttäväksi vielä tällä vaalikaudella. Tämä tarkoittanee, että ministeriössä edelleen valmistellaan luonnonsuojelulain mukaista oikeaa luonnonsuojeluohjelmaa.

Luonnonsuojelulain mukaista oikeusvaikutteista luonnonsuojeluohjelmaa valtioneuvosto ei voi kuitenkaan hyväksyä ennen kuin lain mukainen maanomistajien kuuleminen on tehty. Tämä on maanomistajien oikeusturvankin kannalta välttämätöntä. Jotta valtioneuvosto voi vielä tällä vaalikaudella hyväksyä luonnonsuojelulain mukaisen oikeusvaikutteisen soidensuojeluohjelman, lain mukaiset maanomistajien kuulemiset tulee käynnistää pikimmiten. Muutoin asia siirtyy väistämättä vaalien yli.

Luonnonsuojeluohjelmien toteuttamista koskevan luonnonsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ”suojelu on pyrittävä toteuttamaan ensisijaisesti vapaaehtoisin keinoin”. Keinotekonen ja todellisuutta vääristelevä vastakkainasettelu vapaaehtoisten ja lunastustietä toteutettavan luonnonsuojelun välillä ei siis lainkaan vastaa sitä tapaa, jolla luonnonsuojeluohjelmia käytännössä on jo pitkän aikaa toteutettu.

Uskon, että ympäristöministerimme ja hallituksemme eivät ole valmiita uhraamaan soidemme ainutlaatuisia luontoarvoja poliittisen propagandan polttoaineeksi.

14 kommenttia artikkeliin “Soidensuojelu joutui poliittisen propagandan uhriksi”
  1. avatar Antti Sulonen sanoo:

    ”Siksi arvokkaimpien ja uhanalaisimpien luontokohteidemme suojelu on niin tärkeää ja kiireellistä.”

    Mitä tarkoitetaan arvokkaimmilla ja uhanalaisimpien luontokohteidemme suojelulla?

    Mikäli tuollaisia kohteita löytyy ja kuvitellaan niiden säilyttämistä tämän hetken tilassa vuosisadasta toiseen, suojelu epäonnistuu. Ei ole mahdollista suojella, jotain luontokohdetta vapaaehtoisesti sen enempää kuin pakollakaan. Luonto itsessään tulee tekemään muutoksia.

    Suo kasvaa luonnontilassa hitaasti, mutta varmasti. Ei ole olemassa suojärveä, tai suolampea, joka ei kasvaisi umpeen vuosisatojen saatossa luonnotilassa.

    Jos olet kulkenut luonnontilassa olleessa kohteessa 50 vuotta sitten ja kuljet samassa kohteessa nyt huomaat todennäköisesti eron, vaikka ihminen ei ole tehnyt mitään.

    Pääosin luonnonsuojelussa näyttää kysymyksessä olevan raha, sillä ei kuitenkaan luontoa suojella.

    • avatar Karri Jutila sanoo:

      Suo ei juuri muutu 50 vuodessa, suon kehitys mitataan tuhansissa vuosissa. Siksi erityisesti niiden suojelu on kannattavaa.

      Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen tekee vaalikampanjassaan ikävää hallaa ympäristöasioille.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        En kirjoittanut suon silminnähden muuttumisesta 50 vuodessa , vaan yleensä luontokohteen muuttumisesta. Tosin suokin muuttuu silmin nähden 50 vuodessa, riippuen suotyypistä.

        Miten suojelet suota, että se pysyy vuosituhannesta toiseen samanlaisena? Suon kehitykseen vaikuttaa myös 50 vuotta, koska 50 vuotta on osa tuhannesta vuodesta.

        En tiedä miten mahdat laskea kannattavuuden tässä tapauksessa?

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Antti Sulonen: älä nyt viitsi ”näperrellä” sivuseikoista!
    Kaikki ymmärtävät, että 50 vuotta on osa tuhannesta vuodesta. Niin on yksi päiväkin.
    Asian ydinhän oli, ettei ihmisen tarvitse, tieten tahtoen, tuhota luonnon moninaisuutta. Luonnon omalle evoluutiollehan me emme voi mitään.
    Tapsa

    • avatar Antti Sulonen sanoo:

      Tapani Silvo

      Ymmärtänet, että sivuseikat ovat osa kokonaisuutta ja suo ei kehity tuhannessa vuodessa, vaan se kehittyy jatkuvasti. Suo ei ole valmis tuhannessa, tai tuhansissa vuosissa.

      Ihminen on osa luontoa ja joka tapauksessa ihminen vaikuttaa toimillaan luonnon kehitykseen. Koko luonnon historian luonnon moninaisuus on muuttunut ja tulee jatkossakin muuttumaan.

      Soiden suojelussa on nykyään kyse rahasta, ei juurikaan muusta.

  3. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Morjesta, Antti! Hieman tarkennusta…please!
    Jos suo kehittyy jatkuvasti, niin miten se voi olla kehittymättä tuhannessa vuodessa? Eikös tuhat vuotta ole osa siitä mainitsemastasi jatkuvasta kehityksestä?
    Voisitko kertoa omista mielipiteistäsi ja toiveistasi, koskien elin-ympäristömme säilymisestä, myös tuleville sukupolville?
    Viimeiseen kirjoituksesi lauseeseen yhdyn täydellä sydämellä. Valitettavaa on, että raha aina ratkaisee.
    Soitakin katsovat muutamat tahot vain sillä silmällä, että mitä ekonomista hyötyä turpeen nostosta voisi, lyhyellä tähtäimellä, saada.
    Ja kun turve on nostettu, loppuu rahan tulokin. Ja jälleen on yksi suo pilattu…
    Tapsa

    • avatar saara finni sanoo:

      Minua uteluttaa, mistä sinä Antti olet keksinyt, että luonnonsuojelun tarkoitus olisi pysyttää luonto samanlaisena?

      Minä olen aina ajatellut, että luonnonsuojelun tarkoitus on suojella luontoa ihmisen vaikutuksilta niin, että se voi/saa kehittyä ja muuttuakin rauhassa, omalla tavallaan, omaan tahtiinsa.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys kaikille!
    Metsälampi soistuu 50 vuodessa, eli avoin vesi häviää.
    Perustelen ojittamattomien soiden suojelutarpeettomuutta sillä, että ojitus on nykyään luvanvaraista toimintaa.
    Ojittamaton suo pysyy Suomessa luonnontilaisena vastedeskin, ellei sinne rakenneta teitä ja pitkospuita.
    Ojitettuja soita pitäisi kaavoittaa energiateollisuuden tarpeisiin asiantuntijoita kuunnellen. Se keventäisi lupabyrokratiaa.
    Saaralle: Järki on ihmisten kesken ainoa asia, mikä on tasan ja oikeudenmukaisesti jaettu: Jokainen on omaansa tyytyväinen.
    Hauskaa syksyä kaikille t. Hessu K.

  5. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Tapani Silvo

    Väitän, että suo ei tarvitse tuhatta vuotta kehittyäkseen suoksi, vai pystytkö esittämään suokohteen joka on kehittynyt suoksi tuhannessa vuodessa. Onhan se tuhat vuotta osa mainitsemastani jatkuvasta kehityksestä, en ole toisin väittänytkään. Mutta suon kehittyminen suoksi ei vaadi tuhatta vuotta.

    Olen ollut 1960 luvun alkupuolella kylvämässä männikköä kulotetulle avohakkuualueelle. Nyt kuluneiden vuosikymmenien aikana tuolle alueelle on kehittynyt suolämpäreitä lähinnä korpisoita painanteisiin. Mikäli kehitys jatkuu edelleen luonnollista kulkuaan, suon valtaama alue lisääntyy kyseisellä alueella.

    Kysyt mielipiteitäni ja toiveitani, koskien elin-ympäristömme säilymisestä, myös tuleville sukupolville?

    Mielipiteeni mukaan luonto on ihmisen käytettävissä, kunhan sitä hoidetaan luontoa kunnioittaen. Elin-ympäristömme säilymisestä tuleville sukupolville en kanna minkään laista huolta. Mikäli elin-ympäristömme muuttuu ihmisen toiminnan kautta, tai luonnon järjestelmien kautta niin tulevat sukupolvet pystyvät elämään omaa aikakauttaan, me emme siihen pysty vaikuttamaan. Muutamna sukupolven takaiset esi-isäni eivät pystyisi nykyisessä maailmassa elämään. Äitini on 93 vuotta ja hänenkin aikanaan maailma on muuttunut, itse olen 63 vuotta ja minunkin aikana maailma on muuttunut. Suvussani ei suuremmin ole kannettu huolta siitä millaista elämä on oman elämän taipaleen loppumisen jälkeen, itse en sure sitä vähääkään.

    saara finni en ole keksinyt, että luonnonsuojelun tarkoitus olisi pysyttää luonto samanlaisena. Olen saanut sellaisen käsityksen moneltakin kantilta, kun yleisesti puhutaan luonnonsuojelusta. Monesti olen työelämäni aikana törmännyt kysymykseen ja toteamukseen mitä tuolle pusikolle tai ryteikölle pitäisi tehdä, että se olisi niin kuin ennen lapsuudessani, eikö sitä voisi millään suojella jne. Eihän se tuollainen ryteikkö silloin ollut, kun siihen haettiin luonnonsuojelupäätös, eihän jne.

    Elämme aikakautta ja sitä ovat edeltävät sukupolvemmekin eläneet etteikö ihminen olisi luontoon kuuluvana osaltaan vaikuttamassa luonnon kulkuun. Ei ole eikä tule maapallolla olemaan kohdetta, joka olisi suojattuna ihmisen toiminnalta.

    • avatar saara finni sanoo:

      Antille:

      Luonnonsuojelun menettelytavat riippuvat suojelun tavoitteista, joten olit osin oikeassa.

      Jos esim. suojellaan niittyjä niillä esiintyvien erittäin uhanalaisten kasvien takia, niin niiltä täytää aina silloin tällöin poistaa kasvavaa ”pusikkoa”, joka muuten vähitellen tuhoaisi nuo kasvit.

      Jos suojellaan joku lintujärvi, sitäkin täytyy ajoittain kunnostaa, ettei se kasvaisi umpeen, jolloin linnut eivät voisi siellä enää pesiä.

      Soita voidaan myös ennallistaa suo-ojia tukkimalla, mutta sen jälkeen ja eritoten, ellei suota ole lainkaan ojitettu, niin siellä suojelun tarkoitus on antaa suon kehittyä rauhassa itsekseen.

      Samoin esim. vanhojen metsien suojelussa jätetään metsä omaan rauhaansa, tavallaan oman onnensa nojaan. Jos se esim. salaman sytyttämänä palaa, niin kehitys saa siitäkin jatkua, kuten on iän kaiken jatkunut: uutta puustoa syntyy, toiset puut kuolevat, toiset jatkavat kasvuaan jne.

      Jokaisessa suojelukohteessa siis toimenpiteet tai niiden puute riippuvat tavoitteista.

      Olin turhan jyrkkä, ehkä senkin takia, kun itse olen aikoinani suojellut oman pikku plänttini juuri sitä silmällä pitäen, että se saisi kaikessa kehittyä omaan tahtiinsa sellaiseksi kuin haluaa.

  6. avatar saara finni sanoo:

    Kirjoitat Heikki: ”Ojittamaton suo pysyy Suomessa luonnontilaisena vastedeskin, ellei sinne rakenneta teitä ja pitkospuita.”

    …tai ellei sitä ojiteta tai ellei sieltä aleta ottaa turvetta jne.

    Vain suojelu takaa, ettei mitään tällaista edes yritetä tulevaisuudessakaan tehdä.”

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Saara!
      Soiden pinta-ala lisääntyy juuri niin kuin kirjoitat: annetaan suojellun lintujärven soistua eikä mennä konevoimin sinne mylläämään. Tämän päivän HäSa:ssa oli juttu Suolijärvestä. Matala järvi nousee rannoiltaan. Siihen voi syynä olla metsäojitus, en tiedä. Joka tapauksessa maa nousee, lännessä enemmän kuin idässä ja vesistöjen pinta-ala pienenee. Se on luonnon laki emmekä voi sille mitään. Maanmittaajilla on sille oma terminsä. Suoala kasvaa ja sitä pitää hyödyntää.
      Kaunis syksy on suomalaisen sielun pelastus. Terveisin Hessu K.

  7. avatar saara finni sanoo:

    Hyödynnän suoalaa nautinnokseni aina kun löydän aidon suon: kävelen siellä, hengitän sen raikkautta, haistelen sen huumaavia tuoksuja, katselen ja kuuntelen sitä hiljentyen, poimin muuraimia tai karpaloita, mikäli niitä sattuu olemaan, unohdan arkimaailmani pikku huolet ja piiperrykset, ne kaikki hukkuvat elävän luonnon syliin. Olen onnellinen.

  8. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Luonnonsuojelua aidoimmillaan.

    Katselin tuossa pihlajaa, punaisenaan marjoja. Tuli lintuparvi ja hävitti marjat viimeisintä marjaa myöden, samalla taaten, että jatkossakin syötävää riittää.

Jätä kommentti

css.php