Piensijoittajat pääomamarkkinaunionin keskiöön

Muutama viikko sitten (2.6.2015) Helsingin Sanomat uutisoi yli 90-vuotiaasta miehestä, joka toteutti kalliita sijoituspäätöksiä sijoitusneuvojan ohjeiden mukaan. Tapaus on yksi surullinen esimerkki lisää siitä, miten yksityishenkilöiden asema sijoitustoiminnassa on liian haavoittuvainen väärien neuvojen ja monimutkaisten päätösten kanssa puntaroidessa.

Samaan aikaan kun tällaiset esimerkkitapaukset herkästi vieraannuttavat ihmisiä rahojensa sijoittamisesta, Euroopan komissio lanseeraa EU:lle pääomamarkkinaunionia. Pääomamarkkinaunionin tarkoitus on lisätä varallisuutta talouden kiertoon mobilisoimalla yksityishenkilöiden säästöjä kasvuyritysten tarpeisiin, ja luoda näin uutta nousua talouteen. Samalla onnistuneet kasvuhankkeet poikisivat lisää varallisuutta niihin sijoittaneille ihmisille.

Miten ylitetään kuilu piensijoittajien epäluuloisuuden ja kasvavien yritysten investointirahan tarpeen välillä? Tämä kysymys on pääomamarkkinaunionin toteutumisen ytimessä. Ratkaisuksi ongelmaan komissio on esittänyt mm. yksinkertaisten ja läpinäkyvien arvopapereiden (eli sijoituskohteiden) luomista, pörssiyritysten esitteiden selkeyttämistä, sekä rajat ylittävien investointien esteiden poistamista.

Kyseessä on kuitenkin myös laajempi yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma, nimittäin se miten näemme sijoittajan aseman finanssimarkkinoilla. Sen sijaan, että piensijoittajat olisivat aktiivisia oman varallisuutensa hallinnoijia, heidät usein nähdään passiivisina sivustakatsojina, joiden omaisuutta käsitellään pankkien ja sijoitusneuvojien toimesta. Pahimmillaan roolina on olla pelkkä finanssimarkkinoiden rattaiden osa, joka jää puristuksiin suurempien voimien myllätessä monimutkaisessa koneistossa.

Piensijoittajat eivät kuitenkaan ole yksi homogeeninen ryhmä, joille sopivat tai eivät sovi samat sijoituskohteet. Jokainen sijoittaja on erilainen, ja tekee päätöksiä omien arvojensa ja elämäntilanteensa pohjalta. Näin myös sijoitusneuvojien tulisi kohdata asiakkaansa. Sijoittajien tietämys finanssimarkkinoista ja ymmärrys oman henkilökohtaisen taloutensa tilasta vaihtelevat. Toisille voivat sopia suuret kertasijoitukset kasvumarkkinoille, kun taas toinen sijoittaa mieluummin vähän kerrallaan suhteellisen vakaaseen rahastoon. Tärkeintä on varmistaa, että jokaiselle löytyy sopiva sijoituskohde. Riskinottokin on sallittua, kunhan ymmärtää sen mahdolliset vaikutukset ja on valmiutta kantaa seuraukset.

Keskeistä luottamuksen palauttamiseksi on paitsi tehostaa olemassa olevan lainsäädännön ja ohjeistusten valvontaa, myös tukea kansalaisten omaa taloudellista toimijuutta. Yleisen talousymmärryksen lisäksi jokaisen tulisi kyetä käytännössä selvittämään, miten esimerkiksi korot vaikuttavat omiin lainoihin tai sijoituksiin, mitkä sijoitustuotteet sopisivat itselle parhaiten, sekä näkemään mitkä ovat riskit jos ei harrasta minkäänlaista säästämistä tai sijoittamista. Oman talouden hallinta on kansalaistaito siinä missä ruoanlaitto tai siivoaminenkin.

Ihmisen oma aktiivisuus ja ymmärtämys eivät kuitenkaan poista sijoitusneuvojien vastuuta selvittää, onko neuvoteltu sijoitustuote todella asiakkaan kannalta paras mahdollinen, ja kertoa sen kokonaisvaltaiset vaikutukset.

Tulevaisuudessa toivottavasti myös digitaalinen kehitys tuo entistä enemmän vaihtoehtoja ja tietoa ihmisten tarpeisiin. Esimerkiksi kännykkäsovellusten avulla ihmiset voisivat nykyistä helpommin seurata sijoituskohteina olevien yritysten tulosta ja toimintaa, sekä tehdä pieniä sijoituksia ilman välikäsiä. Pienistä yksittäisistä sijoituksista koottava joukkorahoitus toisi tarvittavaa pääomaa kasvuyrityksille, mutta jakaisi riskin hajautetusti, jolloin mahdolliset tappiot eivät koituisi vain muutaman harvan kannettavaksi.

Pääomamarkkinaunionia rakennettaessa yksittäisen sijoittajan asema tulee olla uudistusten keskiössä, sillä talous pyörii parhaiten silloin kun se palvelee tavallisia ihmisiä. Viime vuosina on toteutettu suuria rakenteellisia uudistuksia, mutta nyt näkökulman on syytä tarkentua myös meihin kansalaisiin, ja tarkastella mitkä pienetkin muutokset voisivat tehdä suuren eron sen välillä, saako ihminen kasvatettua omaisuuttaan – samalla kun vapauttaa pääomaa yritysten tarpeisiin – vai säilyvätkö rahat sukanvarressa menettämässä arvoaan hitaasti, mutta varmasti.

9 kommenttia artikkeliin “Piensijoittajat pääomamarkkinaunionin keskiöön”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Eipä taida tässäkään lukijakunnassa olla muita kuin kädestä suuhun eläjiä? Niin että ihan turhaan paasaat sijoitusmarkkinamyyntijuttujasi Sirpa?

    Kyllä se näin vaan on että kellä rahaa on se parhaan tuoton saa sille kun sijoittaa rahansa itseensä ja omaan hyvinvointiinsa ja elämiseen. Niitä nyt antamaan sijoitushuijareille jotka bonuksina ym. nostavat parhaan kakun päältä ja piensijoittajat saavat nuolla kupin jos jotain jää!

  2. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Valtiovallalle tämä, että kaikki ryhtyisivät ottamaan riskejä, eivätkä pitäisi ylimääräisiä rahojaan pankissa. Silloin valtio voisi hassata pankkitakuu säästötkin turhuuden markkinoille, kun ei tarvitsisi taata säästäjien tilejä. Se on aika pitkä sentti jos satatonnia per tili/pankkiryhmä joutuu maksamaan tallettajille, kun pankit menevät taas kohta perseaukikuntoon esim Kreikan maksukyvyttömyyden takia. Piensijoituksia ja suurempiakaan kun ei ole taattu valtion puolesta, ne jos palaa, niin se on omasta persiistä vuoltava nahkaa että kykenee elämään sen asian kanssa..

    Ei tipu rahaa, ainakaan minulta, katteettomiin lupailuihin ja peffanpyyhepaperin ostoon!

  3. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Sirpa!
    Uskon toistaiseksi suomalaiseen pankkijärjestelmään.
    Jos piensijoittaja menee esim. OP:n sijoitusneuvojan juttusille,
    hän on täkäläisiä, hällä on siis kasvot ja erilainen vastuu kuin…
    Esim. parhaillaan neuvotellaan Kreikan vastuista ja veloista.
    Siitä miten vastuullisesti suomalaistenkin verorahoja ”sijoitetaan.”
    Ko. sijoitusmarkkinoilla ei ole kuin välillisesti/nimellisesti poliittisten päättäjiemme
    kasvot.
    He ovat tässä keississä vain marginaalissa tottelemassa.
    On tilanne, jossa Kreikka on lupaavinaan ja Eu uskovinaan jne.
    Saksan devalvaatioetu on n. 30%,
    siksi Merkel haluaa pitää persaukisen Kreikan mukana,
    muut EU-maat kimpassa maksamassa ko. etua.
    Näillä ”sijoitusmarkkinoilla” olisi totuus paras lääke.
    Se toimii kuin kalanmaksaöljy, maistuu pahalta,
    mutta parantaa.
    Kesää toivotellen
    Riitta

    • avatar jepulisjoo sanoo:

      OP:n sijoitusneuvojalla vastuu? ehehhheeee…

      Sirpalta kyllä harvinaisen järkevää tekstiä. Ainut vaan, että noin 10 vuotta ajastaan jäljessä. Esim. mobiilisovellukset on arkipäivää, välikäsiä ei juuri tarvita halvan nettivälittäjän lisäksi, ja piensijoittajat ovat siirtäneet tai vähintäänkin siirtämässä rahansa kansainvälisille vesille (ulkomaisiin sijoituksiin, ulkomaisten välittäjien kautta). OP:n ”sijoitusneuvojat” on huono vitsi, jolle ei oikeasti jaksa edes nauraa. Jokainen asioita yhtään ymmärtävä muistaa tolkuttaa lähipiirilleen, että pankkien sijoitustuotteiden myyjistä kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana, tai ainakaan ei pidä uskoa mitään, mitä he sanovat. Pankin myyjä (jonka nimikyltissä saattaa lukea harhaanjohtavasti ”neuvoja”) myy niitä tuotteita, joita hänen on käsketty myydä – eli niitä tuotteita, jotka tuottavat pankille parhaiten.

      (Anteeksi, pieni tarkennus edelliseen: käyttäkää mahdollisimman paljon mahdollisimman kalliita Nordean sijoitustuotteita. Pankkitililleni mahtuu vielä paljon lisää osinkoja. Kiitos!)

      • avatar riitta nyqvist sanoo:

        Joopa, joo Jepulisjoo…
        Kyllä se lopullinen vastuu on itse sijoittajalla.
        Näistä ulkomaisista ”välittäjistä” meillä hämeenlinnalaisilla
        on melko tuoreet kokemukset.
        Riitta

        • avatar jepulisjoo sanoo:

          ”Näistä ulkomaisista ”välittäjistä” meillä hämeenlinnalaisilla on melko tuoreet kokemukset.”

          No tietysti asiaan kuuluu vastapuoliriskin minimointi, eli pitää aina ottaa selvää minkälaisen tahon kanssa leikkiin ryhtyy. Tai siis niin pitäisi tehdä – ehkäpä hämeenlinnalaisillakin olisi aika oppia tehdyistä virheistä?

          Yksi oleellinen opetus tässä kohti on kuitenkin se, että se lähipankin ”palveluneuvoja” on ihan yhtä luotettava myyjätaho kuin paikallisen häkkivaraston autokauppias. Tosin sillä erotuksella, että jälkimmäisen osalta toimii edes jonkinlainen kuluttajansuoja.

  4. avatar valitan sanoo:

    Mitä Kreikka keissiin tulee niin Suomi ei enää sijoita euron latia tähän ”varmaan ja tuottaisaan” hankkeeseen.

    Jos on uskominen Persujen vuosien vinkumiseen Kreikan avustamisen suhteen. Ja viime vaalikaudella Kepukin käänsi takkinsa, ei rahaa Kreikkaan, mutta nythän on taas kepulle koittanut uusi takin kääntöaika. Jännä vaan nähdä kuinka uskottavia nämä puuhapetet ovat jos taas alkavatkin tykkäämään Kreikasta, rahanjakoon asti.

  5. avatar Antti Sulonen sanoo:

    90-vuotiaalle yksinkertainen sijoitusneuvo. Jos sinulla on sijoitettavaa kuluta oman elämäsi laadulliseen parantamiseen varasi. Miksi sijoitat niitä muuhun?

  6. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Tulee tuossa muuten syksyyn mennessä aika kivasti perintöjä.. Noo meneehän niistä jokunen kymppitonni verojakin, kun en kerennyt muuttaa ruotsiin veropakolaiseksi niinkuin nää suomen isorikkaat. Mutta loput rahat mä aattelin, en sijoittaa turhuuden markkinoille ja muiden taskuun polttelemaan, vaan ihan itseeni ja puolisooni.

    Mennään emännän kanssa ensin laivalla Saksaan ja ostetaan sieltä semmoinen pikkuista hulppeempi matkailupirssi ja lähdetään ajelemaan ympäri eurooppaa koko vuodeksi. Sitten voitais välillä vaikka pistäytyä muutamissa mielenkiintoisissa matkailukohteissa, kun ei oo tässä kymmeneen vuoteen päässyt lähtemään minnekään juuri Hartolaa tai Jyväskylää pidemmälle. Kiinan muurilla olis kiva käydä ja Australiassa sekä mahdollisesti vaikka Machupichussa ja jotain muuta siltä väliltä. Jos jotakin jää vielä, niinkuin voi olla että jää, niin sitten vois vuokarata sellaisen pienen bungalovin vaikka Espanjan aurinkorannikolta ja oleilla siellä jonkinaikaa ja jos rupee eurooppa taas tökkimään, niin hilppasta lenskarilla jollekin tyynenmeren atollisaarelle muutamaksi viikoksi. Mn äitini ei päässyt aikoinaan matkustelemaan paljoakaan, sen piti raataa töitä ja säästää sijoitusvakuutushuijareille euroja, osa niistä paloikin, kun huijarit veti välistä minkä kerkesivät. Mutta onneksi sentään jotain jäi jäljellekin. Juuri kun äipällä olis ollut aikaa itselleen, äiti sairastui ja joutui unohtamaan matkailut sun muut. Nyt minä matkailen ja kulutan kaiken itse, ja taatusti yhdenkään sijoitusneuvoja ei ole hyvä lähetellä mulle minkäänlaisia vinkkejä kuinka raha saataisiin poikimaan ja tuottamaan lisää rahaa.

    Mulla on motto: Elämässä ei ole tärkeitä että rikastuu, vaan se ettei köyhdy.
    Jos kuollessaan on köyhempi kuin syntyessään, on elämä mennyt täysin hukkaan.

    Syntyessämme me olemme saaneet sielun, jos sen menetämme mammonalle, olemme kuollessamme ehkä rikkaita, mutta silti köyhempiä kuin syntyessämme, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja joilla mammonaa kantaisi mukaansa tuonpuoleiseen…

    Viimeisellä tuomiolla punnitaan sielu, mutta jos sitä ei ole ollenkaan, niin mites sitten suu pannaan?

Jätä kommentti

css.php