Voiko euroalue oppia Kreikan kriisistä?

Kreikan kriisi on kaikkea muuta kuin ratkaistu, mutta jo tässä vaiheessa on hyvä arvioida, mitä kriisistä mahdollisesti on opittavaa. Voidaanko vastaavia tapauksia välttää tulevaisuudessa, ja mitkä olisivat oikeat, tai paremmat, tavat vastata ylivelkaantuneen maan ongelmiin yhtenäisessä talousalueessa?

Voidaksemme arvioida tulevaa kehitystä, on tarpeen tarkastella niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet meidät nykyiseen tilanteeseen. Euroalueen alkuaikoina jäsenvaltioiden budjeteille asetettiin yhteiset tavoitteet julkisen talouden velan ja alijäämän suhteen. Varsinaisia keinoja valvoa näiden tavoitteiden täyttymistä ei kuitenkaan ollut. Heikko valvonta yhdistettynä eurojäsenyyden mahdollistamaan edulliseen rahaan oli liian houkuttelevaa monille jäsenvaltioille, ei ainoastaan Kreikalle, velkaantua yli takaisinmaksukyvyn.

Investointipankki Lehman Brothersin konkurssista alkaneen finanssikriisin puhjettua valtioiden velkaantuminen ja sijoitukset arvonsa menettäneisiin arvopapereihin nousi yleiseksi huolenaiheeksi yllättäen ja laajalti. Maailmanlaajuinen romahdus velkaannutti kaikkia valtioita ja julkisia talouksia pahasti, ja vielä enemmän heikon talouden maita, kuten Kreikkaa. Vaikka Kreikan aiempien hallitusten toiminta velka-asteen piilottamiseksi on ollut vastuutonta, nykyisen kurjistumisen syyt ovat suurelta osin myös epäonnisen globaalitalouden romahduksessa, joka aiheutui Kreikasta johtumattomista syistä.

Laajemman kontekstin mielessä pitäminen on tärkeää, jotta voisimme välttää helppoja poliittisia yksinkertaistuksia ja kärjistynyttä retoriikkaa. Kaikki kreikkalaiset eivät ole laiskureita sen enempää, kuin kaikki suomalaiset ”teurastajia” tai säälimättömiä kurittajia.

Torstaiyönä Kreikan parlamentissa äänestetyt tukipaketin ehdot ovat vaatimuksiltaan ennen näkemättömiä. Kreikan kaikille yhteiskunnan aloille edellytetään mittavia uusituksia, ja valtion omaisuutta siirretään käytännössä ulkopuolisten tahojen hallinnoitavaksi 50 miljardin euron edestä. Yksityistämisrahaston kunnianhimoisuus korostuu etenkin, kun ottaa huomioon että nykyisessä tilanteessa valtion omaisuudesta tuskin saadaan täyttä myyntihintaa. Parlamentin hyväksyntä on tärkeä askel kohti sovintoa, mutta paketti täytyy vielä hyväksyä muissa euroalueen jäsenmaissa, sekä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n toimesta.

Avustusohjelma olisi toteutuessaan kohtuullisen hyvä pyrkimys Kreikan sisäisen taloudellisen toiminnan tervehdyttämiseksi. Toinen huomionarvoinen seikka on, että paketti on leimallisesti jäsenvaltioiden keskinäisten neuvottelujen tulos. Käytännössä ehdoista on sovittu Saksan, Ranskan ja Kreikan valtionpäämiesten kesken, eikä edes komissiolla ole ollut roolia loppuvaiheen ratkaisuun. Suljettujen ovien takana käytävät, koko euroalueen tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavat neuvottelut on kestämätön ja epädemokraattinen tapa ratkaista kriisejä. EU:n ja euroalueen tulisi pikimmiten kehittää parempia kriisinhallinta- ja ratkaisukeinoja, jotta vältyttäisiin tilannekohtaisesti sovellettavilta ja poliittiseen harkintaan perustuvilta ratkaisuilta.

Vertailun vuoksi on aiheellista kysyä, olisiko vastaavia valvonta- ja leikkaustoimia mahdollista pakottaa EU:n suurille jäsenvaltioille, Saksalle tai Ranskalle? Vastaukseksi riittänee, kun katsoo, miten tietyt jäsenmaat ovat toistuvasti saaneet vapautuksia sopeuttamisvaatimuksista, vaikka niiden velka- ja alijäämäluvut ovat ylittäneet vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat rajat.

Vaikka virheitä on tehty molemmin puolin, syyllisten etsiminen ei vie ketään eteenpäin. Vastuullisuutta olisi keskittää huomio toimiviin ratkaisuihin, joilla kaikki pääsevät siirtymään uuteen vaiheeseen yhdessä. Suurien päätöksien tekeminen pelkästään tunnepohjalta toimii harvoin niin yksityiselämässä kuin valtiotasollakaan, ja Kreikan kansalaisten elinolojen kurjistamisella entisestään tuskin olisi muuta tarkoitusta.

Tähän mennessä EU:ssa on toteutettu mittavia uudistuksia ehkäistäksemme vastaavien kriisien syntyminen. Finanssimarkkinoiden valvontaa ja toimivuutta on parannettu yhteensä 28 lainsäädännöllä, kuten yhteisellä pankkivalvonnalla. Julkista taloutta on vakautettu 6-pack ja 2-pack lainsäädännöillä, joista olen kirjoittanut tarkemmin edelliseen blogiini (http://www.sirpapietikainen.net/2015/07/kreikan-aanestystulos-ei-tuo-ratkaisua-lahemmaksi/). Jäsenmaiden budjetteja pystytään valvomaan ja ongelmiin puuttumaan ennen ongelmien kärjistymistä. Jäsenmaat eivät voi enää piilottaa velkojaan muilta euromailta, mutta pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja talouden uudistumiseen vaikuttavat toimet ovat edelleen kunkin maan omakohtaisen harkinnan ja toiminnan varassa. Pelkkien budjettilukujen tuijottaminen ei riitä pidemmän päälle, vaan menestyäkseen euroalueella on oltava yhteinen visio siitä, mistä talouden kasvu ja innovaatiot tulevaisuudessa rakennetaan.

Instituutioiden viiden johtajan raportti Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämiseksi antaa ehdotuksia siitä, miten voimme rakentaa kestävämmän ja menestyvämmän euroalueen. Erityisesti pienen jäsenvaltion näkökulmasta kannatettavaa on ajatus rahaliiton sääntöperustan vahvistamisesta. Itsenäinen finanssipoliittinen neuvosto kohtelisi jäsenvaltioita tasa-arvoisesti niiden taloudellisen tilanteen pohjalta, noudattaen samoja toimintaperiaatteita sekä pieniin että suuriin maihin. Ennalta sovitut tuki- ja neuvontatoimet vahvistaisivat euroalueen vakautta ja luotettavuutta, samalla kun ne vähentäisivät jäsenvaltioiden välisiä kasvavia eroja, mikä voi aiheuttaa kansalaistasolla kokemuksen unionista vain tiettyjen rikkaiden maiden projektina.

Taloudellisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi ja suhdanteiden tasapainottamiseksi tarvitaan paremmin koordinoitua sosiaalipolitiikkaa. Tämä on mahdollista tehdä kestävällä tavalla tuomalla sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan makroekonomisiin indikaattoreihin Euroopan talouden ohjausjaksossa, ja juuri edellä mainitun tarkemman taloudellisen koordinaation kautta. Tarkoituksena ei ole luoda Euroopan yhteisiä tulonsiirtoja, vaan velvoite jokaiselle jäsenmaalle pitää huolta kansalaisistaan. Keinoja tähän ovat mm. määräaikainen täytäntöönpanoraportointi, säännölliset vertaisarvioinnit sekä ”noudata tai selitä” -periaatteen järjestelmällinen soveltaminen. Koska jäsenvaltioilla on samanlaisia haasteita liittyen väestön ikääntymiseen, työttömyyteen, veropolitiikan kehittämiseen sekä koulutuspolitiikkaan, on järkevää etsiä myös yhteisiä ratkaisuja.

Eurooppa-tason sosiaaliturva, työmarkkinoiden yhdentyminen, koulutuksen tukeminen mm. tutkintojen tunnustamisen kautta sekä parempi koordinaatio eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmissä toisivat jaettuja hyötyjä riippumatta siitä, onko kyseessä pieni vai suuri jäsenmaa, reunavaltio vai Euroopan ytimessä. Eriarvoisuuden vähentämiselle ei ole vaihtoehtoja, jos haluamme turvata EU:n säilymisen. Parhaimmassakin tapauksessa Kreikka jää menneisyyteen kipeänä muistutuksena siitä, mihin liian suuret erot ja yhteistyön epäonnistuminen voivat johtaa.

 

Linkki komission raporttiin ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”: https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/5presidentsreport.fi.pdf?e2170a38956a1c25ef851ad79ab62bb8

 

Listaus finanssimarkkinoiden valvontaa lisänneistä lainsäädäntöhankkeista on nähtävissä edellisen kauden kausikertomuksessani: http://www.sirpapietikainen.net/wp-content/uploads/2014/05/SIRPA_VSK_2013_low.pdf

10 kommenttia artikkeliin “Voiko euroalue oppia Kreikan kriisistä?”
  1. avatar Matti sanoo:

    ”Vaikka virheitä on tehty molemmin puolin, syyllisten etsiminen ei vie ketään eteenpäin. Vastuullisuutta olisi keskittää huomio toimiviin ratkaisuihin, joilla kaikki pääsevät siirtymään uuteen vaiheeseen yhdessä. Suurien päätöksien tekeminen pelkästään tunnepohjalta toimii harvoin niin yksityiselämässä kuin valtiotasollakaan, ja Kreikan kansalaisten elinolojen kurjistamisella entisestään tuskin olisi muuta tarkoitusta.”

    Voi Voi. Eikö syyllisten etsiminen olisi oikeudenmukaista?? Jos EU-johtaja tekee 100 mrd virheen, sanotaan että otetaan uusiksi ens vuonna. Jos normikansalainen tekee yrittäjänä 10 000 € virheen esim. verottajan kanssa niin kerro Sirpa kuinka käy? Etsitäänkö syyllinen ja maksaako syyllinen??

    Mikä on seuraava vaihe? Liittovaltio jossa tulonsiirrot etelän ja pohjoisen välillä toimivat automaattina ilman lomailua häiritseviä neuvotteluja??

    Kreikka tapauksessa tunnutaan tekevän päätökset juuri ”fiilispohjalta”. Uskotaan kreikkalaisten lupauksiin, kuin joulupukkiin ja toivotaan lahjoja jotka tulevat joulupukin pajalta.

  2. avatar Harri sanoo:

    Voi EU sen oppia, ettei se toimi.
    Koko systeemi on poliitikkojen näppärä konsti saada enemmän ”valtaa” itselleen meppiytymällä ja toki myös kivat lisätienestit, ylijäämäpoliitikoille hyviä virkoja, kun ei ministereiksikään omiin maihinsa kaikkia voi laittaa.
    Paras olisi pistää EU lihoiksi ja kukin pärjätköön omillaan.
    Tämä Kreikka -show tulee jatkumaan ja uusiutumaan seuraavan maan kohdalla..

  3. avatar riitta Nyqvist sanoo:

    Moro!
    Harrin kanssa samaa mieltä, kukin tulkoot omillaan toimeen.
    Sopimuksessa lukee, kunkin maa vastaa omista veloistaan.
    Kreikka on aina lupaavinaan, EU ja meidän hallituksemme toisensa perään uskovinaan.
    Maksumiehinä kalkkiviivoilla ovat ne maat joilla jotakin kupattavaa vielä on.
    Seuraavaksi kaatuu Portugali ja sitten alkaakin todellinen dominoefekti…
    Riitta

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro kirjoittaja!
    Yhteentörmäys eri kulttuurien välillä on tapahtunut. Euroalue on liian laaja. Minusta katoliset maat voisivat pitää euronsa, mutta protestanttisten maiden tulisi perustaa uusi tai pohjoinen euro eli neuro. Anglikaanit voivat pitää puntansa.
    Paavo Väyrynen kerää netissä adressia eurosta eroamiseen ja markan takaisin paluuseen.
    Minusta valuuttoja on jo nyt liikaa. Alkuvaiheessa meidän pitäisi neuvotella Ruotsin kanssa liittymisestä heidän kruunuunsa, mutta lopputulema olisi laajempi valuutta, jossa myös muut Pohjoismaat ja Saksa olisivat mukana. Tietenkin Nelux-maat ja Baltian maat kelpaavat myös.
    Jossain vaiheessa pitää ymmärtää, että euro oli kokeilu, joka ei toiminut.
    Ole Sirpa tarkkana rahojen kanssa! T. Hessu K.

  5. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Terve Hessu! Det var länge se´n.
    Itsekin olen ajatellut tuota taustaa, jonka otit esille. Jo monta vuotta sitten keskustelimme työkavereiden kanssa tuosta mainitsemastasi kulttuuri-rajasta. Kutsuimme sitä ”musliimi-rajaksi”.
    Se alkaa jo Ranskassa, josta tämä meille käsittämätön kulttuuri on vallitsevana etelään ja itään, Kreikan suuntaan.
    Että meillä on samansuuntaiset ajatukset esim. Saksan kanssa, ei pitäisi ihmetyttää ketään. Siitä on turhaa kenenkään pölkkypää-professorn irvailla:
    http://yle.fi/uutiset/professori_euroalueesta_suomi_on_saksan_jaloissa_raksyttava_pikkukoira/8156758
    Osaamme Saksan lailla suhtautua asiallisesti Kreikankin tukipaketteihin.
    Valitettavasti Ranskan presidetti vesitti koko asian, sekoittamalla depattiin tunteita ja muita asioita, kun piti olla kyse ekonomiasta. Kai huomasitte Hollanden höpinät Kreikasta sivistyksen kehtona ja Euroopan sydämenä?
    Tsiprasilta on tulossa paljon kiitosta ja lahjoja tälle aidolle Kreikan ystävälle.
    Televisio-lähtyksissä huomio kiintyi ranskalaisen sydämelliseen Tsiprasin kättelyyn. Hollanden käyttäytyminen muistutti pikemminkin jonkun fanin tapaamista idolinsa kanssa.
    Todellakin hieno esimerkki eri kulttuurien eroista. Etelä-Eurooppalaisilla on valitettavasti EU:n suurin päätösvalta… koska heitä on niin monta!

    Tapani

  6. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Hessu!
    Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoitti blogissaan New York Times
    ”Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että euron luominen oli karmaiseva virhe.
    Euroopalla ei ole koskaan ollut oikeita olosuhteita menestyvälle
    yhteiselle valuutalle.”
    Kirjoitin ennen ko. talousneron loppupäätelmiä jossain blogissani
    muutama vuosi sitten Ojalan laskuopin perusteella, sekä
    euorooppalaista historiaa mieltäneenä,
    jot tästä ”nikkaroinnista” ei tule kuin sutta ja sekundaa,
    tosin hieman eri sanoin.
    Niinhän siinä sitten kävi.
    Riitta

  7. avatar Matti sanoo:

    Mikä on S. Pietikäisen mielipide Hollanden ehdotukseen? Kyllä vai ei? Eurovaalit painaa jo päälle.

    http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2015/07/19/hollande-eurolle-oma-hallitus-ja-parlamentti/20159121/12?pos=luetuimmat

  8. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Hei Matti! Ei täällä Pietikäinen mihinkään kommenttiin reagoi. Pietikäisen ”leiristä” lähetetään vain tällaisia ”palloja” silloin tällöin. Tarkoituksena on kai pitää hänen nimensä kaikkien muistissa.
    Mutta onhan täällä meille hyvää ”palstatilaa” vaihtaa ajatuksia, ja saada jonkinlaista lievennystä frustaatioon, jonka tässä tapauksessa Kreikka-kriisi on aiheuttanut.

    Terv! Tapsa

  9. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sirpa koettaa nyt vaan muistaa että ”puoluetoveri” Jyrki Katainen ajoi suomen konkkaan elvyttämällä ja lainaamalla…

    Nyt on turhaa yrittää vääntää rautalankamallia kansalaisille siitä kuinka joillain menee huonosti ja joillain ei.. J-Katainen sai palkkiokseen kyseenalaisista toimistaan palkkioviran EY;ssä Kärkkynetkö kenties itsekin jotain samankaltaista palkkiota kun nyt niin puolustelet YHTEISTÄHYVÄÄ ja muuta kivaa jolla pankkimaailma teikäläisiä lihottaa….?

    Annappa esimerkki suolivyön kiristämisestä ja laihduta itsesi siihen malliin jossa olit 15 vuotta sitten sipmpsakkana ja pirtsakkana….

    Sen nääs näkee naamasta jo kuka on saanut ilmaisia etuuksia…

  10. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Euroalue ei opi tästäkään mitään. Niin kauan kuin Ranska ja nimenomaan Saksa ajavat häikäilemättömästi omaa etuaan, eivät pienet maat voi asialle mitään, vaikka perusteet olisivat kuinka hyvät. Muistan kuinka Salolainen ja muut EU kiihkoilijat kehuivat ennen kansanäänestystä Suomen olevan tasavertainen neuvottelukumppani EU pöydissä ja hamaan maailman tappiin nettosaaja . Puhuivat tietoisesti pxxxxaa. Neuvottelukumppani ehkä on, mutta päätöksenteossa täytyy mennä muiden mukana, jotta näyttäisi, että me päätimme. Suomen poliitikkojen onni on, että täälä asuu yksinkertainen ja nöyrä kansa.

Jätä kommentti

css.php