Tuuli on hyvästä

Tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosien aikana. Viime vuonna tuulivoima vastasi 1,3 % Suomen sähköntuotannosta. Koko Euroopassa tuulivoiman osuus on suurempi, yli 6 %.

Tuulivoima kuuluu edullisimpiin ja puhtaimpiin energiamuotoihin. Kasvihuonepäästöjen vähentämisessä tuuli- ja aurinkoenergian rooli on merkittävä – kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi tuoreessa raportissaan, että uusiutuvat energiat ohittavat hiilen käytön seuraavan 15 vuoden kuluessa.

Investointi energiariippuvaisiin kohteisiin on tänä päivänä kuitenkin epävarmaa. Hiileen pohjautuva talous on rakentumassa kuplaksi, jonka riskit kasvavat koko ajan. Ydinvoimasijoitusten houkuttelevuus on laskenut merkittävästi siihen sisältyvien riskien ja suurten rakennuskustannusten vuoksi. Uusiutuvat energialähteet olivat vielä jokin aika sitten hyvä investointikohde, mutta selkeän poliittisen suunnan puute lisää sijoitusten epävarmuutta.

Negatiivisia signaaleita uusiutuviin investoijille on kuulunut viime aikoina monilta eri tahoilta. Fossiilisten polttoaineiden tuotannolle ja käytölle annettaviin valtiontukiin ei tehdä merkittäviä muutoksia EU-tasolla lähitulevaisuudessa. Iso-Britannia ilmoitti viime viikolla lopettavansa tuulivoiman investointituen vuoden etuajassa. Myös Suomessa tehtiin päätös leikata tuulivoiman tukea tulevalla hallituskaudella. Espanjassa otettiin käyttöön maksu niille yksityisille tuottajille, jotka haluavat syöttää ylimääräisen sähkönsä verkkoon.

EU-komissio on ilmaissut selväksi tavoitteekseen tehdä Euroopan unionista uusiutuvan energian ykkösalue maailmassa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kunnianhimoisia tavoitteita ja selkeää irtautumista fossiilisista polttoaineista. Uusiutuvan energian tukeminen sen käynnistysvaiheessa on merkittävä osa tätä päämäärätietoista politiikkaa. Eikä tämä tuki aseta tuulivoimaa tai muuta uusiutuvaa tuotantoa parempaan asemaan, vaan tuo sen samalle viivalle – fossiiliseen sähköntuotantoon annetaan suoria tukia 100 miljardin euron verran vuodessa. Myös ydinvoima saa tukea ostovelvoitteen muodossa.

Epävarmuudenkin vallitessa laittaisin omat rahani likoon uusiutuvan energian puolesta. Se on joustavin, pitkällä tähtäimellä edullisin ja varmin keino hillitä ilmastonmuutosta. Eikä niitä tuulivoimaloita tarvitse rakentaa mökkipihoille – moottoriteiden varret, meripuistot ja teollisuusalueet tarjoavat hyviä sijoitusmahdollisuuksia. Ja kuten ulkonäkökysymykset aina, tuulivoimaloiden kauneus tai kamaluus on makuasia – mutta kyllä se ainakin hiilivoimalan voittaa.

17 kommenttia artikkeliin “Tuuli on hyvästä”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Menee vuosikymmeniä (jos silloinkaan), että mm paperi-ja sellutehtaat ja raskas metalliteollisuus pyörivät tuuli- aurinko ja risuenergialla. Suomalaiset asustelevat silloin havumajoissa eläintennahkavatteet päällä ja elävät metsän antimista. Tätä on vihreiden energiapolitiikka. Tätä on tietysti helppo miettiä Brysselin lihapatojen äärellä, tietäen, että poliittinen eliitti tulee aina huolehtimaan eduistaan.

  2. avatar jepulisjoo sanoo:

    ”Tuulivoima kuuluu edullisimpiin ja puhtaimpiin energiamuotoihin.”

    Juu, ihan varmasti, jos (ja kun) unohdetaan laskelmista tuulivoimaloiden valmistus ja muut kustannukset. Puhumattakaan säätövoiman tarpeesta.
    …Mutta eihän näitä tietenkään tarvitse huomioida, kun ne voidaan erilaisten tukiaisten avulla siirtää veronmaksajien kontolle.

  3. avatar Beobachter sanoo:

    Toivottoman kallista on tuulisähkö. Jopa 3Mrd€’lla Taloussanomien tuoreen artikkelin mukaan velkasuohon uppoava Suomi ja sen veronmaksajat tukevat tuulivoimaa investointitukien ja ns. syöttötariffin muodossa. Kun sähkön NordPool markkinahinta on pitkän aikaa ollut 35…40 €/Mwh tuntumassa, tuulivoimapuistoille maksetaan 105 €/Mwh takuuhintaa jopa seuraavat 12….15 vuotta. Tuulivoiman ongelma on, että sähköä vispilät tuottavat pääasiassa vain matalan sähköntarpeen lämpimänä vuodenaikana, mutta kovien pakkasten ison sähköntarpeen tyyninä talviåpäivinä tuulimyllyt seisovat. Sähköä ei suuressa mittakaavassa pienten korkeuserojen suomessa voida edes pumppuvoimaloihin varastoida. Ongelma on ns huipun onnettoman lyhyt, vain voin 2000…2300 tunnin vuotuinen käyttöaika ja huipun esiintyminen pienen sähköntarpeen lämpimänä aikana. Vertailun vuoksi huippuhyvin toimivilla suomalaisilla (4’llä) ydinvoimalalla vuotuinen tehollinen käyttöaika on 8300 tunnin luokkaa. Ongelma on myös tuulivoimaloiden lyhyt 20…25v taloudellinen käyttöikä. Keski-Eurooppaan ja esim Tanskaan tuulivoima sopii sähkön tehontarpeen vuotuisen pienemmän vaihtelun ja parempien tuuliolojen vuoksi. Sähköpolitiikan strateginen virhe aikanaan tehtiin Suomessa, kun OL3’n ydinvoimalupa sitä ensimmäisen kerran haettaessa aikanaan 90-luvun lopulla hylättiin ja TVO sen myötä ajautui ylisuureen voimalakokoon ja suuriin vaikeuksiin ranskalaistoimittajan kanssa ja toinen virhe, että valtion enemmistöomistamaa Fortumia ei jo kauan sitten kannustettu hakemaan lupaa Loviisa 3’lle ja aikanaan pyritty voimakkaammin aikanaan valtion ohjauksella saamaan mukaan Fennovoiman projektiin sen sijaan, että kyseisen valtionyhtiön sallittiin investoida lähes ydinvoimalan suuruinen 4Mrd€ summa Luoteis-Siperiaan suuren liiketoimintariskin ympäristöön. Fortumin vaurautta ja asiantuntemusta olisi tarvittu ja tarvittaisiin edelleen Suomessa vakava-asteiseksi muuttuvan sähkön tuontiriippuvuuden korjaamiseksi. Tuulivoimalla eikä aurinkopaneeleilla teollisuuden ja kylmän vuodenajan kohta 3000MW’iin nousevaa tuontitarvetta kateta, oikea ilmastopoliittinen, päästötön ratkaisu on vahvasti suomalaisomisteinen ydinvoima. .

  4. avatar tapio13 sanoo:

    Niinkuin joku Sirpan muihin postauksiin totesi niin tämähän on vain tarkoitettu vaikuttamaan seuraaviin vaaleihin – Sirpa hakee vain näkyvyyttä. Tod näk itsekkään ei ole näissä asioissa tuota mieltä mutta poliittisesti kannatta olla…

  5. avatar tapio13 sanoo:

    Ai niin, vielä, Sirpa ei juurikaan kommentoi blogiinsa tulleita vastineita, ans katsoa…

    • avatar jepulisjoo sanoo:

      Sirpa ei kommentoi lainkaan bloginsa kommentteja. Ja tuskin on tätä kirjoittanutkaan, sitä varten on avustajat…

      Juu, vaalityötähän näissä yritetään tehdä. Kohderyhmänä ne, jotka eivät asioista mitään ymmärrä, mutta uskovat kun joku ”asiat tunteva” henkilö näin asian esittää. Ja tällainen nettiin kirjoitettu luotettavan oloinen tekstihän on melkein yhtä varmasti totta kuin paperille painettu tekstikin – joka puolestaan on varmasti ihan täyttä totta kun se on ”mustaa valkoisella”.

      • avatar Erkki Strömberg sanoo:

        Hei!
        Jopa Hämeen Sanomien toimittaja ja kaupungin valtuuston puheenjohtaja tässä taannoin neuvoi, jottei kannata uskoa vaikka se lehdessä lukee, vaikkapa Hämeen Sanomis?

  6. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Jos pitäisi valita kahdesta pahasta; Ydinvoimala naapuriksi tai tuulimyllypuisto, niin kyllä mä valitsisin sen tuulimyllypuiston.

    Se askarruttaa, että miksi ihmeessä se tuettu ekologinen sähkö jota tuulimyllyt jauhaa on kalliimpaa kuin tavanomainen sähkö..

    Markkinamiehet kilpaa tyrkyttää eko-sähköään mullekin tämän tästä. Mutta onko se vihreä sähkö mitenkään kuluttajan havainnoitavissa. Ettei vaan käy kuitenkin niin että maksat kalliimpaa hintaa muka eko sähköstä mutta saatkin ydinvoimalla tuotettua ja taas joku vetää välistä liiviinsä höynäytysbonusta?

    Mulle oikeesti kelpaa ihan mikä sähkö tahansa kunhan se ei maksa liikaa.

    • avatar Jukkis sanoo:

      Kuningasjätkää askarrutti miksi ekologinen tuulisähkö maksaa enemmän. Vastaus selviää Beobachter:n viestistä. Se tuulimylly kun ei tuota mitään, joten myllyjen rakentamista täytyy tukea verovaroin. Lisäksi pikku fakta. Jos sähköntarpeemme tuotettaisiin tuulimyllyillä niin koko suomen maalle ei edes mahtuisi kaikki tarvittavat myllyt.

      • avatar kuningasjätkä sanoo:

        Niinpä niin ja kun ei tuulekaan, niin milläs sitten tehdään sähköä, kun myllyt seisoo.

        Mutta mua nyt ihmetyttää toinenkin juttu. Että miksi niiden tuulivoimaloiden on oltava sellaisia ropelihärveleitä, jotka vie ihan stananmoisen tilan.
        Miksei sama aiasi voitaisi toteuttaa ”savonius-roottorilla”.. Nääs jos laivatkin kulkee sillä ja esim mulla on mökillä savoniusroottorilla toimiva generaattori joka tuulella kuin tuulella pyörii ja tuottaa sähköa, niin miksei näitä voisi edes kokeilla suuremmassa mittakaavassa. Sehän on vaan pystyssä oleva #tolppa” jota tuuli pyörittää, joka suunnasta..

        Vai onko niin että joku brysselin pöljäke on päättänyt tutkielmassaan että ropelihärvelit hyväksytään ja muita ei.
        Tai sitten on muuten vaan jämähdetty siipiroottoreihin, noin englantilaisittain..

  7. avatar Jari Ranne sanoo:

    Pihallani oli tuotekehitystarkoituksessa pienen tuulivoimafirman 5 kW:n tuulivoimala. Siis sisämaassa peltoaukeamalla, jossa lisäksi pihan korkeiden puiden ja rakennusten vuoksi yhden ilmansuunnan tuulet menetettiin. Voimala oli kehitykseltään keskeneräinen, sitä koeajettiin ja sen perusteella tehtiin parannuksia. Oli mielenkiintoista seurata kyseisen myllyn toimintaa ja kehitystyötä ja sen myötä tuli tutustuttua alan pienvoimaloiden kehitykseen laajemminkin.

    Vaikka mylly oli vielä raakile ja keskeiset kehittämistä osat liittyivät suurempien tuulen nopeuksien hyödyntämiseen, kokeilujaksojen tulokset olivat yllättävän positiivisia ja lupaavia. En voi tuon perusteella liikaa yleistää, mutta ainakin tuo mylly osoitti useat yleiset kielteiset käsitykset virheellisiksi. Mylly oli hiljainen eikä yleiset käsitykset meluisuudesta pitäneet ainakaan sen osalta paikkaansa. Mylly sopeutui ympäristöön hyvin, vaikka maston korkeus oli 18 m ja lavatkin aikamoiset pitkät. Useat vierailijat eivät edes huomanneet koko myllyä ennenkuin tulivat pihaan. Osa kehui kauniiksikin aerodynaamisen sulavalinjaisuutensa ja valkoisuutensa vuoksi. Mylly tuotti kokeilujaksoina paremmin kuin yleisten käsitysten mukaan olisi pitänyt olla mahdollista varsinkaan sisämaassa ja puustoisessa pihapiirissä tasaisella maalla.

    Kiinnostava havaintoni tuossa prosessissa oli, että alan tuotekehitys ei todellakaan ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. Tämä koskee tekniikan eri kohtien lisäksi koko tuottoon liittyvää prosessia tuotannosta sähkön muunnon kautta sen tehokkaaseen ja joustavaan valtakunnan verkkoon verkottumiseen asti. Valitettavasti tarina ei päässyt tällä kertaa etenemään parhaimpaan ja pysyvään kukoistukseensa asti, koska kyseiseltä firmalta loppuivat tuotekehitysrahat kesken ja hanke keskeytyi.

    Prosessin aikana tuli opittua paljon kyseisen alan ilmiöitä, valtakunnan eri tahojen suhtautumis- ja politikointitapoja ja myös kriittistä suhtautumista yhtä hyvin tukikysymyksiin kuin eri tahojen jakamaan informaatioon. Pienten firmojen osalta tukia pystytään ilmeisen hyvin kohdentamaan juuri siihen, mihin ne on tarkoitettukin ja tukien käyttöä ja vaikuttavuutta pystytään myös valvomaan. Isojen osalta en ole ollenkaan siitä varma. Isot osoittautuivat ainakin tämän oman projektini aikoihin pääosin jarrumiehiltä, omien etujensa puolustajilta ja lobbaajilta eikä heistä näyttänyt olevan alan kehityksen airueiksi. Isojen tuet helposti lisäävät toiminnan ja kehittämisen tehottomuutta, hidastavat tosiasiassa kehitysvauhtia, vääristävät kilpailua ja pahimmillaan valuvat lisäosinkoihin tms. Kannattaa olla erittäin kriittinen myös, kun lukee tuulivoima-alan kirjoituksia. Asiantuntevaa ja puolueetonta tietoa tarvitaan, mutta en ole lainkaan varma, mikä osa alan kirjoituksista on lähelläkään sellaista.

    Olen seurannut tuulivoimateknologian kehitystä edellisen jälkeenkin, joskin vain tiettyjen osioiden kehittämisen näkökulmasta. Senkin perusteella näen, että tuulivoiman hyödyntäminen ja sen tuottamisen ja käytön kehittäminen on hyvä juttu, mutta minkälaiset keinot vievät sitä parhaiten eteenpäin, onkin sitten oma kysymyksensä. Hyödyntämispotentiaalia on erittäin paljon yhtä hyvin sisämaassa kuin parhaimpienkin tuulien alueilla. Teknologian kehittämiseen tarvittaisiin Suomessa selkeästi nykyistä enemmän vauhtia myös kehitystutkimusten tekemisen osalta. Nykytukisysteemistä en ole varma, tukeeko se optimaalisesti alan kehittämistä vai enemmänkin nykyteknologian käytön laajentamista. On tärkeää myös muistaa, että tuulivoima on vain yksi, joskaan ei merkityksetön osa isompaa uusiutuvien energioiden kokonaisuutta. Sama koskee aurinkovoimaa, joka itse asiassa on tuulivoimankin taustalla ja siltä osin ison askeleen lähempänä valtavien energialähteiden alkupäätä.

    • avatar Kari Ilkkala sanoo:

      Terve Jari,

      olisi kiva jos sinulle olisi esittää numerodataa koelaitoksen tuloksista.

      Tuulivoimasta keskusteltaessa muutama asia ei meinaa millään kohdata. On yksi asia paljonko sähköenergian kokonaiskulutuksesta voidaan tyydyttää tuulienergialla, ja kokonaan toinen asia paljonko Suomen sähkönkulutuksen tehontarpeesta voidaan jättää tuulivoiman varaan.

      Vastausta ensimmäiseen kysymykseen ei tiedä kukaan, sillä se riippuu valtavasta joukosta muuttujia, ml. tuotannon kokonaisrakenteesta. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on helppo: tuulivoiman varaan voidaan jättää 0 MW kokonaistehontarpeesta.

      Suomen max. tehontarve on tällä hetkellä palttiarallaa 13.000 MW. Tähänastinen tehohuippu saavutettiin 8.2.2007 klo 7-8, jolloin tehontarve oli n. 14.900 MW. Sähköverkko toimii niin, että ellei siihen toimiteta tehontarvetta vastaavaa tehoa, se suojaa itsensä kytkemällä voimaloita ja osa-alueitaan irti. Ellei Suomessa ns. ”pyörivä” teho riitä minä tahansa ajanhetkenä, erotus on katettava tuonnilla.

      Käytännössä edellä oleva tarkoittaa sitä, että rakennammepa kuinka paljon tuulivoimaa tahansa, joudumme muilla tuotantotavoilla varmistamaan joka ikisen tuulivoimamegawatin. Investointimielessä tämä on puhdasta taloudellista itsemurhaa.

      • avatar Jari Ranne sanoo:

        Terve!

        Kaivamatta silloisia seurantatietoja mappiviidakosta esille, tässä jotain dataa. Dataan kannattaa suhtautua suuntaan ja toiseen kriittisesti, koska se perustuu lyhyisiin koeajojaksoihin eli tyyliin 2 viikkoa pyörimässä ja sitten 2 viikkoa tuotekehiteltävänä. Murphykin oli innokkaasti mukana, joten yllättävän usein pyörimisviikot olivat poikkeuksellisen vähätuulisia ja sitten, kun mylly oli paranneltavana, tuuli niin maan perusteellisen paljon. Sinänsä seuranta oli hupaisaa: tv:kin unohtui, kun tuli seurattua jatkuvaa tuottoa kuvaavaa pientä näyttötaulua.

        Tiivistäen kokeilutuotot olivat seuraavia. Todetut faktalukemat olivat siitä vaiheesta, jossa myllyn kehittelyä vaativat kohdat leikkasivat suurempien tuulien tuotot pois. Arviolukemat perustuvat kovin lyhyiksi jääneisiin jaksoihin, joissa pystyttiin testaamaan tuottoa myös suurilla tuulilla.
        Tuotot olivat olivat n. 0-60 kWh/vrk, parannetulla versiolla 0-80-90 kWh/vrk. Karkeasti omakotitalon 20000-25000 kWh:n vuosikulutuksessa mylly peittäisi kolmanneksen per vuosi, jos kaikki toimii niin kuin pitää. Yksittäisten päivien tuotto saattoi olla korkeakin, mutta tyynet päivät pudottavat vuosituottoa reilusti. Kyseisen myllyn eräinä vahvuuksina oli, että se alkoi tuottaa jo hyvin pienillä tuulen nopeuksilla ja lavat olivat hyvän aerodynamiikan ja kevyen kestävän materiaalin vuoksi normaalia pidemmät, jolloin niiden pyörintäpinta-ala oli tehoonsa nähden keskimääräistä suurempi.

        Mylly oli liitetty talon sähkötauluun suoraan automatiikalla eli kun myllystä tuli sähköä, talo käytti ensin sen. Jos se ei riittänyt, talo otti valtakunnan verkosta loput. Jos mylly tuotti enemmän kuin talo kulutti, automatiikka syötti ylijäämän valtakunnan verkkoon.

        Nollapäivien vuoksi tuulivoima ei suoran tuotantonsa osalta voi olla ainoa tuottotapa. Silti tuulivoiman tuoton vaihtelusta ei suoraan voi päätellä, paljonko tarvitaan tasaavia muita tuottomuotoja. Siihen nimittäin vaikuttaa mm. valtakunnan verkon älykkyys, minkälaisia muita piensähköntuotantoyksiköitä on verkkoon liitetty (biokaasu-, aurinko- tms.), onko tasaamisessa käytössä myös pienakut yms. (sähköautot, kotiakut yms.) jne. jne., mutta tuosta viisaammat osaavat kertoa minua paremmin. Iso vaikuttava tekijä tuohon ainakin silloin aikaisemmin oli kulloinenkin politiikka ja isojen sähköfirmojen jarruttelu ja lobbaus omien etujensa turvaamiseksi. Niiden varaan ei ainakaan silloin voinut yhtään luottaa tuon kokonaissysteemin kehittämistä vauhdilla, innovatiivisesti ja valtakunnan kokonaisuus edellä, enkä tosiasiassa ole varma, voiko vieläkään.

        Alan muutaman teknisen kohdan tuotekehittelyyn olen päässyt perehtymään innovointimetodiikan kehittelyyn liittyvän muutaman sovellustyön kautta. Niidenkin perusteella on tullut vaikutelma, että tuotekehittelyllä on vielä paljon tehtävää ja annettavaa tuulivoimatekniikan kehittelyssä. Pelkästään esim. lapasysteemitkään eivät vielä liene lähellekään sitä, mitä ne voisivat olla.

  8. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Tuulivoimalle on tämän vuosikymmenen loppuun annettu takuutariffi 10 senttiä/kilowattitunti. Tukusta saa sähköä alle kolmella sentillä. Erotuksen maksaa veronmaksaja. Epäselvää on, että takuutariffin poistuttua, kuka vastaa särkyneistä tuulivoimaloista. Pahin veikkaus on, että maanomistaja. Tuulimyllyt ovat vuokramailla.
    Minusta vesivoima olisi paras energian tuotantomuoto. Vuotos ja Kollaja ja jo rakennettuihin jokiin lisää kapasiteettia.
    Lisäksi pitäisi kaavoittaa 100 tuhatta ha soita turpeennostopuistojen ketjuiksi.
    Puuhakkeen poltto alkaa jo lisääntyä itsestään.
    Ydinvoima ei ole uusiutuvaa energiaa: uraania ei kasva missään lisää.
    T. Hessu K.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Rikkoontuneen, hylätyn tuulimyllyn poistaminen omilta mailtaan on sentäs aika helppo juttu. Siihen ei tarvita kuin viitisenkymmentä metriä forsiitin keltaista ”pyykki”-narua ja muutama kilo tynamiittia, niin pötkölleen menee.. Sittenpä se onkin jo paljon helpompi paloitella osiin.
      Toisaalta jos tuulimyllystä tulee vainaa kun ei sitä huolleta, niin sillehän voi antaa uuden elämän vaikka hirvitornina, niin ei tartte niitäkään rakennella pitkin metsiä lisää…

      • avatar Heikki Koskela sanoo:

        Moro Kunkku!
        Napakorkeus tuulimyllyissä on Näsinneulan luokkaa eli 140 m. Betonilaatta on viidenneshehtaarin muutaman metrin syvyydeltä. Hirvitorniksi ovat liian korkeita.
        Tietenkin pulttaukset räjäyttämällä hökötys johonkin suuntaan kaatuu.
        Hauskaa kesää t. Hessu K.

  9. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Stirlingmoottorigeneraattorissa on enemmän tulevaisuutta kuin tuulimyllyssä.

    Ajatellaanpa nyt vaikkapa näin; Lähes jokaisessa suomalaiskodissa on sauna, maaseudulla käytetään yleisimmin puilla lämpiäviä saunoja, niitä on suomessa ainakin miljoona, ellei ehkä enemmänkin.
    Kun saunaa lämmitetään, pieni osa puiden poltosat saadusta energiasta sitoutuu kiuaskiviin, ehkä n. 20% ja loput 80% menee kuumina palokaasuina piipun kautta taivaiden tuuliin.

    No nyt tätä 80% hukkalämpöä voitaisiin käyttää hyödyksi huippupiikkien tasaamiseen kun lämminilmamoottori joka saa energian saunojen hukkalämmöstä ja esim. suihkujen kylmävesiputkistojen välisestä lämpötilaerosta.. Keskimääräisen kokoinen stirlingmoottori tuottaa sähkögeneraattoria pyörittäessään n ehkä 3 kW tunnissa sähkövirtaa. se ei sinänsä ole paljon se, mutta kuten alussa mainitsin että saunoja on miljoona, niin sittenpä kiloWatteja tulee kaikkinensa 3 miljoonaa kWh ja sepä ei olekaan vähän enää se!

    No sauna kestää lämmetä n. tunnista kahteen tuntiin, sitten normaali kylpyaika on n 2 tuntia ja jälkilämmitykset saunan kuivausta varten ottaa aikaa vielä tunnin, no perhana sehän tekeekin miljoonalla saunalla kertoen 15. 000.000 kWh (viisitoista miljoonaa kiloWattituntia ) yhtenä lauantai iltana. Kun tuo kerrotaan 52 viikolla ja lisätään muutama keskiviikkosauna mukaan. niin ainakin Ojalan laskuopin mukaan se tekeekin jo aika paljon kiloWatteja ja tunteja…

    Ja täss esimerkissä on otettu laskelmiin ainoastaan saunat.
    Sitten on vielä öljypolttimet ja muut lämmityslaitteistot.

    Kattokaas kun Ruåtsalaiset ajelevat sukellusveneitään stirlingmoottoreiden voimalla, niin miksei suomessakin voitaisi tehdä sähköä samalla kun saunotaan?

    Että sikäli…

Jätä kommentti

css.php