Tietovuoto rikkoi paratiisin rauhan

Panamalaisen lakifirman, Mossack Fonsecan nimi tuli kertaheitolla kuuluisaksi menneenä sunnuntaina. Firman nimi tuli esille jo nyt vuosisadan suurimmaksi nimetyn, veroparatiiseja koskevan tietovuodon yhteydessä. Vuodetut dokumentit paljastavat yhtiön auttaneen yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä kätkemään varansa erilaisien järjestelyjen kautta maailman eri veroparatiiseihin.

Kyse ei ole pelkästään verovälttelystä, vaan myös muun rikollisen toiminnan kuten ase-, huume- ja ihmiskaupan tuottojen piilottelusta, rahanpesusta. Yhtiöllä on kerrottu olevan edustus yli neljässäkymmenessä maassa, näistä moni tunnetuissa veroparatiiseissa kuten Neitsytsaarilla.

Samaan aikaan kun Euroopan taloudet ponnistelevat budjettisäästöissä ja talouskurin kiristämisessä, katoaa verottajan ulottumattomiin huikea määrä euroja joka ikinen vuosi. Verovälttely tuntuu erityisen karvaalta taloudellisesti vaikeina aikoina, kun veronkiristyksistä kärsivät niin tunnolliset kansalaiset kuin yrityksetkin ja palveluita joudutaan julkisten varojen supistuessa leikkaamaan.

Skandaali on jatkoa aiemmille: 2014 kuhistiin niin kutsutusta Luxleaks-skandaalista, missä selvisi useamman maan myöntäneen monikansallisille yrityksille sellaisia verosopimuksia, minkä avulla yritysten tosiasiallisesti maksamat verot painuivat lähelle nollaa. Skandaali antoi kimmokkeen uudelle, hiljattain julkistetulle EU:n yritysverotusta koskevalle paketille. Ehdotetulla lainsäädännöllä pyritään esimerkiksi rajoittamaan sitä, että EU-maahan sijoittunut yritys välttelisi verotusta siirtämällä pääomiaan alemman veroasteen maassa sijaitsevaan tytäryhtiöönsä.

Veronkiertoa ei yksikään maa voi suitsia yksin, siihen tarvitaan sekä alueellista että kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisesti työtä on johtanut OECD, jonka BEPS-projektiin (Base Erosion and Profit Shifting) pohjautuu myös yllämainittu uusi EU-lainsäädäntö. Perusperiaatteesta – veronkierron suitsimisesta – on helppo olla yhtä mieltä, mutta käytännön toteutuksen kanssa on edelleen vähän niin ja näin.

Veroparatiisikeskusteluun linkittyy hankalalla tavalla myös kysymys EU-maiden omista käytännöistä. Ei vain Luxemburg, mutta myös Irlanti ja Belgia on määrätty perimään maksamattomia veroja kansainvälisiltä yrityksiltä, joiden kanssa mailla on historiassa sovittuja, äärimmäisen suotuisia verosopimuksia. Yhdysvaltain Delaware on niin ikään yksi tunnetuimmista veroparatiiseista.

EU:ssa verotusta koskevat päätökset tehdään yksimielisesti. Parlamentilla on vain neuvoa-antava rooli. Lähestulkoon ikuisuushaaste onkin saada jäsenmaat liikkumaan aidosti verotuskannoissaan. Jotta aggressiivista verotusta ja veronkiertoa pystytään suitsimaan, tulisi päätöksiä ja lainsäädäntöä syntyä vielä ainakin neljällä alalla: eurooppalaisen verotunnistejärjestelmän luomisessa, maakohtaisen raportoinnin laajentamisessa ja julkistamisessa, EU:n yhteisen veroparatiisilistan laatimisessa ja siihen liittyvien sanktioiden kehittämisessä sekä yhteisen, yhdistetyn yritysveropohjan luomisessa.

Verotunnistejärjestelmä vastaisi yritysten osalta suomalaista liiketoimintanumeroa, joka yleiseurooppalaisena ja automaattiseen tietojenvaihtoon linkitettynä mahdollistaisi sen, että numeron avulla tieto verovelvollisuudesta menisi automaattisesti yhdestä EU-maasta toiseen. Verotunnistejärjestelmä tulisi ulottaa yritysten lisäksi yksityisiin henkilöihin, jolloin myös heidän verotukselliset tietonsa kulkisivat nykyistä tehokkaammin maiden välillä.

Maakohtaisella raportoinnilla taas yritykset velvoitettaisiin ilmoittamaan maakohtaisesti toimintansa olennaisimmat luvut, kuten liikevaihdon ja maksamansa verot. Velvoite koskee jo nykyisellään suuria kaivannais- ja metsäalan yrityksiä, mutta se tulisi laajentaa myös muille aloille. Tämän lisäksi velvoitetta tulisi laajentaa niin, että yrityksiltä vaadittaisiin tilinpäätösdirektiiviä uudistamalla yhdennetty raportointi, missä tilinpäätökseen on yhdistetty yhteiskuntavastuu- ja ympäristöraportointi. Maakohtaiseen kertomukseen tulisi liittää myös tieto siitä, onko yritys mahdollisesti saanut jonkinlaisen erityisen verokohtelun maasta, jossa toimii ja selvityksen tästä mahdollisesta erityiskohtelusta. Maakohtaisten raporttien tulisi olla julkisesti kaikkien saatavilla.

Nimihirviö yhteinen, yhdistetty yritysveropohja (CCCTB) kätkee taakseen äärimmäisen kannatettavan ajatuksen siitä, että EU-alueella yhdistettäisiin tavat laskea yritysveropohja. Tällä hetkellä käytännöt vaihtelevat jäsenmaasta toiseen aiheuttaen kunnollisille yrityksille turhaa hallinnollista päänvaivaa ja halukkaimmille mahdollisuuden käyttää hyväksi eri maiden järjestelmien erilaisuutta maksamiensa verojen pienentämiseksi.

Yksi tärkeimmistä työkaluista olisi EU:n yhteinen veroparatiisimaiden lista ja siihen liitettävät sanktiot. Tällä hetkellä suurimmalla osalla jäsenmaista on kirjavin perustein luotuja listoja lainkäyttöalueista, joiden katsotaan olevan verotuksellisesti ”yhteistyöhaluttomia”. Seuraava askel on sopia yleisesti kriteereistä, millä EU-maat yhteisesti määrittelevät veroparatiisit ja sopia veroparatiisien käyttämisestä koituvat sanktiot. Parlamentin viime parlamenttikaudella hyväksymässä mietinnössä tällaisiin sanktioihin lukeutuivat muiden muassa sulkeminen julkisten hankintojen ja valtionavun ulkopuolelle sekä veroparatiiseissa toimivien rahoituslaitosten toimilupien peruuttaminen.

Avoimuus ja automaattinen tietojenvaihto on kaiken A ja O, myös kun puhutaan yksityisten henkilöiden harjoittamasta varojen kätkennästä. Automaattinen tietojenvaihto laajenee useaan nykyisin veroparatiisiksi luokiteltuun maahan reilun vuoden päästä – paljon on kuitenkin vielä tehtävä veroavoimuuden varmistamiseksi.

4 kommenttia artikkeliin “Tietovuoto rikkoi paratiisin rauhan”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Virtahepo olohuoneessa (tai vaihtoehtoisesti: iso mato viemärissä)

    Todisteita siitä, että suomalaiset osallistuvat laajamittaisesti varallisuuden piilottamiseen ulkomaille, ei tarvitse kaukaa etsiä. Tämä todiste on Suomen maksutaseen ns. virhetermi eli ”Virheelliset ja tunnistamattomat erät”.

    Maksutase on vaihtotase + pääomatase – rahoitustase, jonka laskutoimituksen summan pitäisi olla nolla.

    Koska eri erien välillä on ajoituseroja, eikä kaikkien erien seuranta ja tilastointi ole täydellistä, lisätään yhtälöön erä ”Virheelliset ja tunnistamattomat erät”, jotta summa saadaan nollaksi seuraavasti:

    Vaihtotase + pääomatase – rahoitustase = 0 + virheelliset ja tunnistamattomat erät

    Ajan mittaan virhetermin pitäisi huojua nollan molemmin puolin ja pitkällä aikavälillä sen keskiarvon pitäisi lähestyä nollaa. Nyt näin ei ole.

    Virhetermin kertymä on viimeksi ollut positiivinen vuonna 2002, ja vuodesta 2003 kertymä on painunut systemaattisesti yhä enemmän negatiivisesti siten, että tammikuun 2016 jälkeen virhetermin kertymä on palttiarallaa 62 miljardia euroa negatiivinen.

    Pitkän tarinan tiivistys on, että

    a) suomalaisilla yksityisillä ja yhteisöillä on ulkomailla paljon omistuksia niin, että ne näyttävät ulkomaisilta omistuksilta, ja pahimpana

    b) suomalaiset yksityiset ja yhteisöt ovat tahallaan piilottaneet varallisuutta ulkomaille.

    On myös vahva viite siitä, että siirtyminen euroon mahdollisti tai ainakin voimakkaasti edesauttoi sellaisten käytänteiden syntymisen ja leviämisen rahaeliitin joukossa, joilla omaisuus saadaan ulkomaille piiloon.

    Tilivaluuttana euro otettiin käyttöön 1.1.1999 ja käteisvaluuttana 1.1.2002. Ja kuten todettu, virhetermin kertymän painuminen negatiiviseksi alkoi vuonna 2003. Sama ilmiö toistuu mm. Ruotsissa ja Tanskassa.

    Globaalisti Euroopan sääntely-ympäristö on niin tiukka ja ankea, että myös Eurooppa vuotaa varallisuutta alueensa ulkopuolelle tietymättömiin. Mutta aina yhtä neuvokas EKP on keksinyt tavan, miten päästä kumuloituvasta virhetermistään eroon: se jaetaan matemaattisesti sellaisille muille erille, joista ollaan epävarmoja. Voilá! Pas plus d’erreurs! Kaunis tilasto!

    Panama-papereiden kaltaisten vuotojen sattuessa poliitikot rientävät naksuttelemaan kieltään ja nakkelemaan niskojaan, mutta ilman mediatapahtumia millään vaalikaudella ei poliitikkojen taholta kukaan ihmettele olohuoneessa olevaa virtahepoa, saati vaatisi, että asialle tehtäisiin jotain!

    Puhupa poliitikolle maksutaseen virhetermistä, ja saat vastaasi tyhjää tuijotusta. Tai ylipäänsä minkään asian varsinaisesta asiasisällöstä. Kokemusta tästä kertyi juuri kolme vuotta.

    Viimeinen neljännesvuosisata taloudellista ja poliittista historiaa osoittaa myös sen, ettei maailmassa ole ollut eikä ole niin epäoikeudenmukaista tai rikollista toimintaa, ettei sen suunnittelun ja toteuttamisen avuksi löytyisi juristeja ja lakitoimistoja.

    Mossack Fonseca on vain kuin, no, katsokaa itse… https://www.youtube.com/watch?v=pR46befSSi8

    Rikollisia avustavia juristeja pahempia ovat vain ne juristit, joilla on pääsy verovaroihin sekä poliittinen ja muodollinen johtoasema. Älkää nyt vain luulko, että maailma pääsee korruptiosta eroon, siitä pitävät korruptiosta osalliseksi pääsemistä toivovat poliitikot ja heitä auttavat juristit huolen.

    Voitte myös olla varmoja, että Panaman viranomaiset tekevät kaikkensa tiedot vuotaneen tahon tuhoamiseksi.

    • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

      Se minuakin ihmetytti. Panaman hallitus haluaa löytää tietovuotajan. Muu ei kiinnosta. Vuotaja on tapauksen suurin rikollinen . Ajatus ei lennä niin pitkälle, että mietittäisiin miksi tietovuoto tehtiin. Mitä Panamassa sitä samaa Hämeenlinnassa.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    On totta, että yritysten laillistettu verosuunnittelu aiheuttaa kullekkin kansakunnalle suurimmat verotulojen menetykset. Jos vanhoja konsteja saadaan suitsittua on uusia jo kehitetty.
    Suomessahan keskustelu halutaan usein viedä sivuraiteille eduskunta- ja ylen keskusteluissa otetaan usein esille seuraava asia. Hakeehan tavallinen kansakin juomansa Eestistä ja se on verosuunnittelua heidän mielestään. Jos menemme kylpylään Tallinnaan tai Pärnuun. Hinta on puolihoidossa n 50 % halvempi kuin Suomessa. Hintaan sisältyy myös 2-3 hoitoa päivässä. Apteekista saat vuoden verenpainelääkkeet Suomen 3 kk hinnalla. Maailman suurimman rinnakkaislääkevalmistajan Ratiopharmin nimin ei näy kuin suomalaisen apteekin kassakuitin takapuolella. Eihän kahden euron tuotteesta jää apteekkarille niin paljon kuin 10 euron tuotteesta. Minulle on useampi lääkäri sanonut, että Ratiopharmin tuotteet ovat turvallisia käyttää. Lisäksi täydellinen hyvä jalkahoito maksaa Tallinnassa 30 €, naisten hiustenleikkuu ja väri saman verran. ym ym ym. Jos haluat ostaa viimeisen muodin mukaisia vaatteita niitä saa Tallinnasta. Jos sitten ostan paluumatkalla 2 lootaa lonkeroa ja lootan väkeviä Suomen hintoihin -50% tai enemmän onhan se toki verosuunnittelua.

  3. avatar kalle sanoo:

    Hassu kronologinen yhteensattuma nyt tässä Hämeenlinnan ja suuren maailman tietovuodossa. Löytyyköhän näistä jotain muutakin yhtäläisyyttä? Noin yleisellä tasolla voidaan todeta että vuoto vahingoittaa salatun tiedon haltijaa ja palvelee yhteistä etua. Vuotajaa aletaan etsiä välittömästi kissoin ja koirin, ja vuotaja on tämän jälkeen enemmän tai vähemmän lainsuojaton. Muunmuassa E. Snoden ja J. Assange elelevät tahoillaan maan alla ja isopahasusi heidän nielisi jos kiinni saisi.

    Heidän motiiveistaan en tiedä, mutta taloudellisiin ja poliittisiin epäkohtiin vuodoilla on varmasti tervehdyttävä vaikutus, samoin kuin tässä po. viimeisimmässä vuodossakin. Vuotajan osa ei ole koskaan kehuttava, eikä suuri koneisto tunne koskaan armoa, koska valtakoneiston omat tulevat aina ennen yhteistä etua. Henkilökohtaisesti nostan hattua suhteellisen korkealle näiden vuotajien kohdalla, koska heidän ansiostaan maailmalla on toivoa paremmasta.

Jätä kommentti

css.php