Muoviset meremme

Tänään vietetään maailman merien päivää. Teemana on erityisesti meriin päätyvä muovijäte.

 

Muovi on yksi monipuolisimmista materiaaleistamme. Muovia käytetään pakkauksissa, autoissa, kodinkoneissa, lääketieteessä – lista on lähestulkoon loppumaton. Ei ihme, että maailmassa synnytetään tällä hetkellä vuosittain arviolta 260 miljoonaa tonnia muovia.

 

Halpa ja kestävä muovi muuttuu ongelmaksi käyttökaarensa lopussa, joka valitettavan usealle tuotteelle koittaa lähestulkoon silmänräpäyksessä. Aimo annos tästä jätteestä päätyy vesistöihin.

 

YK:n ympäristöohjelman arvioiden mukaan meriemme kultakin neliökilometriltä on löydettävissä noin 18.000 palasta erilaista muovijätettä. Tyyntämerta voi syystä kutsua maailman suurimmaksi kaatopaikaksi: voittopuolisesti muovijätteestä koostuva jätepyörre on arviolta kaksi kertaa Yhdysvaltain kokoinen. Ellen MacArthur Foundationin hiljattain julkaisema tutkimus taas ennusti, että menon jatkuessa nykyisellään on vuonna 2050 merissämme enemmän muovia kuin kaloja.

 

Isommat muovinpalat aiheuttavat näkyvää haittaa. Merinisäkkäät, kilpikonnat, merilinnut ja kalat sotkeentuvat jätteeseen tukehtuen tai hukkuen siihen. Tutkimustulokset osoittavat meren asukkien myös erehtyvän luulemaan muovinpalasia saaliikseen. Usein muovinen saalis tukehduttaa tai aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Eipä muovisopassa uiminenkaan kuulosta kovin miellyttävältä ajatukselta.

 

Näkymättömämpi vaara syntyy pieniksi partikkeleiksi hajonneista muoveista. Muovipartikkelit sisältävät useita ravintoketjussa kertyviä ympäristömyrkkyjä aiheuttaen merieläimissä erilaisia tauteja, suoranaisia myrkytyksiä ja lisääntymiskyvyn heikkenemistä.

 

Tutkimustuloksia erityisesti pitkäaikaisvaikutuksista läpi ravintoketjun tai sen huipulla seisovaan ihmiseen, koralleihin ja meren yleiseen ekosysteemiin ei juurikaan ole olemassa. Lisätutkimusta muovijäteongelman ratkaisusta kaivataan niin ikään kipeästi.

 

Merissä jo pyörivää muovisoppaa on siivilöimällä todennäköisesti lähes mahdotonta poistaa: mikropartikkeleiksi pilkkoutunutta muovia on vaikeaa poistaa aiheuttamatta peruuttamatonta haittaa merielämälle. On kuitenkin olemassa alustavaa tutkimusta, jonka mukaan tiettyjä bakteereita voitaisiin käyttää avuksi partikkeleiden pilkkomisessa.

 

Teknisesti mahdollista sen sijaan on kerätä suuremmat palaset pois: tätä työtä voitaisiin aluksi keskittää erityisesti meriin johtaviin jokiin, joissa oleva muovi ei ole vielä ehtinyt pilkkoutua. Laivoilta mereen päätyviin jätteisiin tulisi puuttua nykyistä tiukemmin: MARPOL sopimuksen V-liite kieltää kaiken muovijätteen dumppaamisen meriin, mutta sopimuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa on edelleen toivomisen varaa.

 

Uuden jätteen ehkäisyyn tulee keskittää panoksia lainsäädännöllä ja tietoisuuskampanjoilla. Tällä hetkellä EU-parlamentin käsittelyssä on uudistuva jätedirektiivi, joka on yksi työkaluista muovijätteen vähentämiseen. Lisää toimintaa ja tutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä niin kansainvälisesti kuin EU-tasollakin. Jokapäiväistä muovisoppaa on ikävä niellä.

Jätä kommentti

css.php