Maataloustukien on tuotettava yhteiskunnallista hyvää

EU:n maataloustukijärjestelmä sai alkunsa kuusikymmentä vuotta sitten, jolloin tavoitteena oli turvata elintarviketuotannon riittävyys Euroopassa. Tukien myötä Euroopasta kasvoi pian myös merkittävä maataloustuotteiden viejä. Maailma on muuttunut paljon sitten 50-luvun, ja jälleen on mietittävä millaisia tavoitteita haluamme maatalouspolitiikalla ajaa. Kun maatalous syö leijonan osan EU:n budjetista (budjetti 2014–2020 on 408 miljardia euroa), on myös lupa kysyä, mitä investoinnille saadaan vastineeksi.

Maataloustuilla on monta roolia, joista suomalaisille tärkein on ollut tuotannon kannattavuuden ja omavaraisuuden ylläpitäminen. Kuluneena keväänä parlamentissa järjestettiin näyttely, jolla havainnollistettiin maataloustukiin liittyvän byrokratian määrää. Siinä missä tukiin liittyvän byrokratian määrää ja kustannuksia (EU:ssa on 5 mrd. vuodessa) on syytä vähentää, on myös varmistettava että lomakkeissa kysytään oikeita asioita.

 

Maataloustuilla olisi potentiaalia toimia nykyistä tehokkaammin ohjauskeinona terveyteen ja ympäristöön liittyvien yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Viljely- ja tuotantomenetelmillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi ruuan ravintoarvoihin, ruokaturvallisuuteen, biodiversiteettiin, maatalouden ilmasto- ja ravinnepäästöihin, eläinten hyvinvointiin sekä ehkäistä vakavaksi terveysuhkaksi kasvanutta antibioottiresistanssia.

 

Ollakseen tehokas ohjauskeino maataloustukijärjestelmän tulisi kannustaa lainsäädäntöä pidemmälle meneviin toimenpiteisiin ja esimerkiksi luomu-tuotantoon. Lakien noudattamisesta ei pitäisi vielä palkita – sen sijaan esimerkiksi eläinten hyvinvointia koskevien lakien noudattamatta jättämisen tulisi johtaa tukien perumiseen. Tuet kuuluvat niille viljelijöille, jotka ovat valmiita ottamaan askelen pidemmälle kuin on muutenkin pakollista.

 

Nykyinen maataloustukijärjestelmä ohjausvaikutuksia tulisikin tarkastella kriittisesti, sillä kansalaisten on lupa odottaa läpinäkyviä ja selkeästi mitattavissa olevia hyötyjä investoinnille, joka vie vuosittain 40 prosentti EU:n budjetista. Nykyisen tukijärjestelmän todellisista vaikutuksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja siksi maataloustukien käyttöä tulisi voida seurata nykyistä tarkemmin ja avoimemmin. Kuinka paljon tukea on ohjattu energiainvestointeihin, eläinten hyvinvointiin tai vaikkapa ravinnekiertoa edistäviin hankkeisiin? Tuemmeko pienviljelijöitä vai suurtiloja omistavia konglomeraatteja?

 

Johtopäätösten tekemiseksi CAPin vaikutuksia tulisi arvioida objektiivisesti – tarvittaisiin niin kutsuttu fitness check. Kuten muidenkin elinkeinotukien kohdalla, julkisten investointien on edistettävä yhteistä hyvää. Lähetimme tänään 16 mepin kesken komissiolle kirjeen, jossa esitämme tätä toimenpidettä.

http://www.eeb.org/index.cfm/library/letter-to-juncker-and-timmermans-16-meps-demand-cap-fitness-check/

3 kommenttia artikkeliin “Maataloustukien on tuotettava yhteiskunnallista hyvää”
  1. Hieman maataloustukiaisten historiasta tarkennusta..
    Toki on totta että nykyisen kaltainen maataloustukiviidakon pohja luotiin n. 60 vuotta sitten, niinkuin Sirpa Pietikäisen poliittinen avustaja tässä kirjoittaa.
    Mutta varsinainen alkusoitto asialle Euroopassa luotiin jo toisen maailmansodan aikana tai hetikohta sen jälkeen!

    Kun sota oli tappanut monta miestä ja naistakin, niin maanviljelijöistä oli pulaa, samoi maanviljelyllä tuotettavista elintarvikkeista. mm. Suomessa perustettii KANSANHUOLTO niminen instanssi hoitelemaan elintarvikkeiden säännöstelyä ja jakelua sekä hankintaa.
    Jotta kansanhuolto olisi saanut käyttöönsä jaeltavakseen, elintarvikkeita tasapuolisesti kaikille, ilman että ahneet tuottajat olisivat myyneet tuotteensa mustaanpörssiin maailmanmarkkinahintaan, perustettiin tukijärjestelmä, jolloin tuottaja myi tuotteensa kansanhuollon alaisille ostajille ja sai lisäksi korvauksen menettämästään voitto-osuudesta jonka olisi saanut maailmalta vapaalla kaupalla. Tuottajilla oli siis velvollisuus tuottaa ja toimittaa tuotteitaan alempaan hintaan kansanhuollon tarpeisiin, mutta saivat silti tuotteistaan lähes saman hinnan lopulta kaikkine tukineen, ilman riskiä siitä että ne olisi pimeästimyytynä saatettukin takavarikoida.
    Siitä huolimatta jotkut valitsivat rikollisen tien ja rikastuivat toisten ahdingolla. Jotkun valitsivat myös keskitien ja luovuttivat osan kansanhuollolle ja myivät osan keinottelijoille. Näitä ovat nämä nykyajan ökytilalliset tai siis heidän jälkeläisensä. Sillä kauppahan se on joka kannattaa, kaupankäynti kun perustuu aina pieneen huijaamiseen, joskus hieman isompaankin!
    Sirpan avustajan laatima juttu aloittaa, että ”suomalainen maataloustukijärjestelmä luotiin n 60 vuotta sitten”.
    Se voikin pitää paikkansa, mutta, aiemmin puhuttiin katokorvauksista. Jos siis halla tai ukkosmyrskyt raiskasivat sadon kelvottomaksi, viljelijän seuraavan vuoden elo korvattiin veromarkoilla, niin että ei jäänyt hän tyhjänpäälle.
    Nyttemmin maataloustukijärjestelmä ei tue tuottavuutta, vaan tuottamattomuutta. Nykyiset tuet maksetaan sen mukaan minkäkokoinen on tilan ”tuotantoalojen” pinta-ala, ei sen mukaan tuottavatko ne yhtään mitään.
    mm. Sirpan puoluetoveri ja liittolainen Björn Wahlroos saa harraste viljelmiltään runsainmäärin maatalous ja pinta-alatukiaisia, vaikkeivat hänen peltonsa tuota muuta kuin hevosten heiniä ja hukkakauraa. Kaikenlisäksi hän ei itse päätoimenaan ”viljele” maitaan vaan saa päätoimeentulonsa miljoonat riistämällä, jaloissaan hiekkaa pankkisaleihin tuovien pankkiasiakkaiden rahoilla keräämista tuotoista sen leijonaosan. Wahlroos nyt esimerkkinä mainittakoon, on heitä useampikin kuin tämä, nyt myös perintöveropakolaiseksi tunnustautunut ja Ruotsiin muuttanut ketku!
    ————————————-

    Nykyisenä lama- ja puuteaikana, täytyisi ottaa käyttöön kansanhuollon alkuperäinen perusajatus ja maksaa tukia vain tuotetuista hyödykkeistä ja sellaisille tuottajille jotka, maanviljelystyötä päätoimenaan tekevät.
    Sijottajat ja keinottelijat eläköön maailmanmarkkinoiden ehdoilla !

    Että Sikäli

  2. avatar Jeps Juu sanoo:

    Maastullin facebookissa on tähän Sirpan (avustajan) tekstiin hyvä kommentti + lisäehdotuksia muilta:

    Meppien palkat maksetaan yhteisestä kassasta. Niihin pitäisi soveltaa samoja sääntöjä kuin maataloustukiinkin. Perussuoritus ei riitä, vaan korvaus maksetaan ainoastaan parantavista toimenpiteistä. Asianosaisen niskaan kasataan iso kasa velvotteita, kaikki toimenpiteet pitää kirjata tarkasti ja valvonta on tiukkaa. Huonoista toimista sanktiot aiheuttavat myös edellisten vuosien palkan/palkkioiden takaisinperintää.

    … noh, jos tarkkoja ollaan, niin eihän tuota kannata meppeihin rajoittaa. Eikös saman pidä koskea myös kotimaan päättäjiä (kuten kansallisia tukia), puhumattakaan virkamiehistä.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Ymmärtääkseni EU:n maataloustukisysteemi antaa mahdollisuuden myös suurtilallisille hakea maataloustuke . Lienee niin , että jos täyttää tukiehdot sitä maksetaan on haettu sitten 5000€ tai 500000€. Tarveharkintaa maksamiselle ei olle, ellei ole vahhingossa jäänyt mullin toisesta korvasta keltainen lappu pois tai tarkastaja toteaa, että talven aikana poltetun puupinon alustaa ei ollutkaan ilmoitettu viljelysmaaksi. kas hakutilanteessa siinä oli puupino. Ja ei kun tuet pois moisilta väärinkäyttäjiltä. Tarkastaja on hyväpalkkainen ja ankara herra joka tuntee paragrafit.
    Jos jätetään nämä muutamat kymmenet kartanot pois ja ajatellaan muuta mataloutta. He käyvät tuotantotaistelua mm entisen NL:n alusmaiden kanssa. Tosin vertailu on siinä mielessä epäasiallista, että suomalainen maanviljelijähän uusii kalustoaan ettei tarvitsisi maksaa veroja. Puolassa ajellaan vanhalla Belaruksella. Nyt kuna maataloustukien maksatus on ollut myöhässä on väläytelty, että maatiloilta poistettaisiin kiinteistövero. Tähän ei tule ryhtyä, ajat eivät koskaan tule niin hyviksi, että kiinteistövero maatiloille palautettaisiin.
    Vielä mitä erilaisiin tukiin tulee. haimme aikanaan ns vanhojen asuntojen peruskorjauslainaa ja pientä tukea. Listoilla oli hakijana myös Monikkalan kartano (C Ehrnroot UPM). Ei myönnetty, olisi vienyt kaiken. Jukka Härmälä (Enso) haki myös omaan kartanoonsa muutama vuosi sitten suurta summaa, ei myönnetty. Tietyssä asioissa on kunnilla ja valtiolla tarveharkintaa. Joissain ei mm maataloustuet. Eri asia on kansalliset maataloustuet, joiden myöntämisperusteista minulla ei ole halkaisen hajua.

Jätä kommentti

css.php