Minne ruoka häviää?

Tällä viikolla on vietetty Kuluttajaliiton ruokahävikin vastaista kampanjaa. Parasta ennen -päivämäärä pari päivää vanha, hieman mustunut hedelmä, liian iso ruoka-annos lounasravintolassa… – kaikki tämä ruoka päätyy todennäköisesti jäteastiaan. Ennen aikojaan. On arvioitu, että kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta ”häviää” koko elintarvikeketjussa jopa 10–15 prosenttia. Joidenkin arvioiden mukaan globaalisti tuotetuista kilokaloreista hukkuu matkalla puolet. Kotitaloudet ovat vastuussa suurimmasta osasta ruokahävikkiä, mutta paljon ruokaa häviää myös teollisuudessa, ravitsemuspalveluissa sekä kaupoissa.

Ruokahävikki keskusteluttaa nyt myös EU:ssa, kun komissio teki esityksen jätelainsäädännön uudistuksesta. Ennen lopullisen esityksen julkaisua esitin sitovaa 30 prosentin ruokajätteen vähennystavoitetta vuoteen 2025. Valitettavasti komission esityksestä jäi puuttumaan sitova tavoite ja sen sijaan keskitytään muihin keinoihin ruokahävikin vähentämiseksi.

Vihannekset ja juurekset sekä kotona valmistettu ruoka vastaavat leijonanosasta siitä noin arviolta 120 – 160 miljoonasta kilosta syömäkelpoista ruokaa, jonka suomalaiset kotitaloudet heittävät joka vuosi menemään. Väitän, että yksi syy hävikkiin niin kotona kuin erilaisissa ruokaloissa ja ravintoloissa on, että arvioimme tänä päivänä tarvitsemamme huomattavasti suuremman annoksen ruokaa, kuin mitä loppujen lopuksi jaksamme syödä. Esimerkki omasta kouluhistoriastani: omana kouluaikanani keittiömme ohje oli varata lihaa noin 70g kutakin syöjää kohden. Nykypäivän ohjemitoitus on monessa paikkaa yli kolminkertainen, noin 250g.

Ruoan tuotanto, pakkaus ja kuljetus ovat kaikki huomattavia ilmastovaikutuksiltaan. Suurin osa ympäristövaikutuksista syntyy elintarvikeketjun alkupäässä, maanviljelyssä, kalastuksessa, karjankasvatuksessa. Tästä näkökulmasta erityisesti lihan ja kalan hävikki on ilmastonäkökulmasta äärimmäisen surullista, sillä lihakilon tuottamiseen kuluu huomattava määrä enemmän ravintoa ja energiaa kuin vastaavan kasvismäärän.

Elämäntapamuutos lähtee suunnitelmallisuudesta. Samalla, kun ruokaa häviää jääkaapista enemmän omaan massuun kun jäteastiaan, on usein varaa myös panostaa enemmän ostamaansa ruokaan. Kallis luomubroileri ei välttämättä houkuttele tarjouskoipireiden rinnalla, mutta ekologisuus ja eettisyys on mahdollista turvata myös pienemmällä budjetilla. Luomupossua ei tarvitse syödä joka päivä, vaan edulliset juuresruuat voi ottaa tasapainottamaan kuukausimenoja.

Kaikkea tätä ei tietenkään voida EU:sta käsin säädellä. Kysymys on pitkälti myös parhaiden käytäntöjen keräämisestä, ongelman esiin nostamisesta ja siitä, löydetään sellaiset yhteiset säännöt, joilla ruokahävikkiä voidaan vähentää.

Yksi on varmaa: kotitalouksien ja ravitsemusliikkeiden ruokahävikin vähentäminen tarkoittaa usein kokonaista elämäntapamuutosta. Pohtia tulisi ainakin sitä, miten annoskooilla ja sillä, mitä tarjotaan, voidaan vaikuttaa ruokahävikkiin ja tapakulttuuriin. Puhetta on ollut myös parasta ennen -päiväyksiä koskevista tiedotuskampanjoista, joissa painotettaisiin ruoan olevan hyvin usein syötävissä myös kyseisen päiväyksen jälkeen.

3 kommenttia artikkeliin “Minne ruoka häviää?”
  1. Niinpä.. aatteleppa Sirpa tätä, minne ruoka katoaa…

    Ja muistele siinä samalla sitä toista juttua, johon et vieläkään ole lähettänyt kommenttia, eli miksi vanhukselle ei toimitettu kotihoidon toimesta ruokaa, vaikka oistoslistakin oli ojennettu palveluhenkilön käteen…

    Toisaalta ethän sinä Sirpa, edes näitä itse kirjoittele vaan kovalla rahalla meidän veronmakajien piikkiin työskentelevä avustajasi täällä suomessa pitää imagoa yllä…..ja jos kirjoitteletkin nämä itsese, niin teet sen vailla tarvetta että haluaisit lukjea kommentit.
    Koskapa et liene järin kiinnostunut siitä kuinka diipadaapasi uppoaa kansaan, pääasia että saat jotain työsuoritetta aikaan, jos et muuta niin diipadaapaa..

    Mutta viikonloppu on tulossa, ehkäpä siellä Brysselissä.. alappa mennä meppien pullansyöntikisoihin sinäkin ja otappa muutama lisäkilo syömällä syömätöntä ruokaa reippaasti.

  2. Ja vastaus ihmettelevään kysymykseesi ”minne ruoka häviää” on loppujen lopuksi selkeän helppo.
    Siitä valmistetaan biodiiseliä ja metaanipohjaisia polttoaineita , autoilijoille.. joten eihän ruoka katoa minnekään, se muuttuu vain paremmin verotettaviksi tuotteiksi!
    Nääs polttoaineiden hinnastahan on veron osuus 96% kun taas ruokaa verotetan vain 18%

    Elikkä voisimme siteerata, Jutta Pauliina Urpilaisen kuuluisia sanoja…” hei me tienataan tällä”

    Tätähän sä kysyit?

  3. avatar Harri sanoo:

    Olisi mielenkiintoista tietää tuon ”usean ohjemitoituksen” lähde?
    Asiaa on WWF tutkinutkin: http://www.hs.fi/kotimaa/a1453170594539

Jätä kommentti

css.php