Komission globalisaatiota pohtiva paperi tarjoaa hyvää analyysiä mutta vähän käytännön työkaluja

Komissio julkaisi eilen keskusteluasiakirjan, jossa se pohtii keinoja globalisaation tuomien hyötyjen tasaisempaan jakamiseen. Kuten aiemmassa Euroopan tulevaisuutta pohtivassa paperissa, myös tämän paperin vahvin osio on sen alun taustoittava analyysi.

Globalisaatio on isoin yksittäinen yhteiskuntiamme mullistava tekijä. Se on yhä nopeampaa, syvempää ja laajemmin vaikuttavaa. Mukanaan globalisaatio on tuonut erityisesti kaksi maailmaamme muokkaavaa murrostekijää, ihmisten jatkuvasti lisääntyvän ja vapaamman liikkuvuuden sekä jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla yhteen nivoutuvat tapahtumat ja kohtalot ympäri maailman. Globalisaation murroksen kiihdyttiminä toimivat digitalisaatio ja kiertotalous, jotka omalta osaltaan jo nyt muokkaavat täysin uusiksi tapojamme tuottaa, kuluttaa, viihtyä ja elää.

Vuonna 2025 yli 60 prosenttia maapallon 8 miljardisesta väestöstä asuu Aasiassa, pääosin Kiinassa ja Intiassa. Euroopan unionin yhteenlaskettu väkimäärä on kokonaispotista vajaat 6 prosenttia. Tällä on vaikutusta niin alueemme poliittiseen, taloudelliseen kuin sotilaalliseenkin painoarvoon. On sanomattakin selvää, että vain yhdessä toimimalla Euroopan on mahdollista saada äänensä kuuluviin moninapaistuvassa ja Aasiaan kallistuvassa maailmassa. Vain yhdessä meillä on myös mahdollisuus vastata aluettamme kohtaaviin haasteisiin, erityisesti lähialueiden poliittiseen epävakauteen ja ilmastonmuutokseen.

Komission paperissa nostetaan hyvin esille digitalisoinnin mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tässäkin tarvitaan EU:n sisällä yhteistyötä: on arvioitu, että tehokkaat EU:n laajuiset digimarkkinat voisivat tuoda mukanaan jopa 4 % kasvun EU:n bruttokansantuotteeseen vuoteen 2020 mennessä. Me eurooppalaiset pärjäämme vain innovaatioilla, osaamisella, älyllä ja sivistyksellä – hintakilpailuun, kilpajuoksuun pohjalle, meidän ei kannata lähteä.

Tämän lisäksi paperissa nostetaan hyvin esille sosiaalisen ulottuvuuden merkitys ja lupaus sosiaalipolitiikan vahvistamisesta Euroopan unionissa. EU:n tulisi globaaleilla areenoilla viedä eteenpäin aloitteita, joilla vahvistettaan globaalia sosiaalista vastuuta, muiden muassa reiluja työntekijöiden oikeuksia.   Epätoivoiset ihmiset käyttäytyvät ymmärrettävästi myös vaaliuurnilla epätoivoisesti. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Työttömät, syrjäytyneet ja taloudellisissa sekä sosiaalisissa ongelmissa kamppailevat ihmiset äänestävät Kreikassa, Unkarissa ja ympäri Eurooppaa ja maailmaa luonnollisesti tuntemustensa mukaisesti. Epätoivoinen tarttuu mihin tahansa lupaukseen ja epätoivon politiikka käyttää tätä hyväksi.

Kritisoitavaakin komission paperista löytyy. Paperi ei mene käytännön toimiin ja siinä tunnutaan täysin unohdetun kiertotalouden tuoman potentiaalin. Me eurooppalaiset olemme mantereista eniten tuontiraaka-aineiden varassa ja siksi meillä on erityinen syy olla huolissamme siitä, että maapallomme rajat paukkuvat. Niukentuvia resursseja ei kuitenkaan pidä nähdä vaan ongelmana; tulevaisuuden globaalissa talouskilvassa voittaa se, joka osaa tehdä vähemmällä enemmän.

Tämän lisäksi paperissa tunnutaan unohtaneen jo olemassa olevat globaalit toimijat, erityisesti YK. Tämä unohdus on valitettavasti pitkään jatkunut trendi. Euroopan unionin nuiva suhtautuminen YK:hon on kuitenkin unionin pitkäaikaisen edun vastaista. On meidän omassa intressissämme vahvistaa YK:n roolia ja huolehtia omalta osaltamme siitä, että maailmanjärjestöllä on nykyistä vahvempi rooli tulevaisuuden maailmassa. Tarve YK:n kaltaiselle järjestölle ei ole hävinnyt minnekään – päinvastoin. Meillä on oltava tulevaisuudessakin kansainvälisesti legitiimi neuvotteluareena; paikka, jossa asioista on mahdollista keskustella ja sopia yhteisesti. Ei ole kenenkään etu – ei myöskään vallaltaan heikkenevän EU:n – jos YK:n sijaan aletaan suosia pienempiä, valikoidun maaryhmän ”Lions Clubeja”. Uudessa maailmanjärjestyksessä EU ei voisi ottaa kutsua klubin kokouksiin annettuna.

Euroopan unionilla on edelleen vaikutusvaltaa YK:ssa ja myös hyvät mahdollisuudet oikealla diplomatialla ja yhtenäisellä toiminnalla kasvattaa tuota vaikutusvaltaansa nykyisestä. Sitoutumalla näyttävästi ja yhtenäisesti YK:n toimintaan ja maailmanjärjestön uudistamiseen, EU:lle on mahdollista nyt varmistaa se, että meillä on myös tulevaisuudessa toimiva ja kansainvälisen lain mukainen paikka neuvotella. YK-reformi otetaan toivon mukaan agendalle viimeistään siinä vaiheessa, kun komissio pohtii käytännön työkaluja globalisaatio-paperinsa jatkoksi.

4 kommenttia artikkeliin “Komission globalisaatiota pohtiva paperi tarjoaa hyvää analyysiä mutta vähän käytännön työkaluja”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Miten vapaa liikkuvuus ja matkaileminen hyödyntävät kiertotaloutta? Entä globalisaatio? Nämä molemmat aiheuttavat resussien valtavaa käyttöä, josta ei jää mitään kierrätettäväksi. Tavaraa liikutellaan tarpeettomasti maapallolla ristiin rastiin. Samaa tavaraa saataisiin lähituntumastakin, mutta vapaa kaupankäynti ja tuotteiden pienet vivahde-erot synnyttävät tarpeettomia markkinoita. Tarveharkinta on tulevaisuutta viimeistään pakon sanelemana.

    Globalisaation panee kansat ja yritykset kilpailemaan itsensä henkihieveriin jatkuvat tuottavuuden vaatimuksella höystettynä. Jatkuva tehostaminen näkyy jo teollistuneiden maiden väestössä. Kilpailun kustannukset näkyvät monella tasolla.

    YK on pelkkä keskustelukerho. Sitä jumittaa sen omat säännöt. Säännöissä näkyy voittajavaltioiden ymmärtämättömyys. Sama ymmärtämättömyys johti sodanaikaisiin liittolaisuhteisiin ja rauhanteon yksityiskohtiin ja etupiirijakoihin, jotka olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ratkaista ja estää niiden synty.

  2. avatar Jykä sanoo:

    Sirpa ottaa taas esille ilmastonmuutoksen. Jos Sirpa on oikeasti huolissaan ilmastonmuutoksesta ja euroopan työllisyydestä, niin miksi Sirpa omilla toimillaan edesauttaa länsimaisen teollisuuden siirtymistä aasian maihin kannattamalla esim. päästökauppaa? Me eurooppalaiset pärjäisimme paljolla muullakin kuin innovaatioilla, osaamisella, älyllä ja sivistyksellä jos Sirpan kaltaiset mepit vaan antaisivat meille edellytykset siihen.

    Olisi hienoa jos Sirpa joskus ottaisi kantaa näihin hänen ”blogiinsa” tulleisiin kommentteihin, mutta ei. Tiedättekö miksi? Siksi että Sirpaa ei kiinnosta!

    Kokeilkaapa huviksenne kopioida Sirpan tekstistä osa ja laittakaa se google hakuun. Iltalehti, Aamulehti, Kaleva. Sama ”blogi” löytyy kaikista edellämainituista lehdistä. Sirpan tarkoitus on vain suoltaa tyhjää puhetta.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Jykä , tuonhan me kaikki jo tiesimmekin, mitä kerroit.
      Mutta ei Sirpa edes itse kirjoita näitä leperryksiä, vaan hänen poliittinen avustajansa näitä satuilee säännöllisesti, aiheista joita Sirpa hänelle antaa!

    • Nyt voit lähettää mieltäaskarruttvia kysymyksiä juroparlamentaarikko Sirpa Pietikäiselle, Itä-Hämelehden välittäminä, juttuun pääset tästä linkistä: http://www.itahame.fi/Uutiset/art2371864
      Ei muuta kuin kyselemään , sittenhän se nähdään vastaako?

Jätä kommentti

css.php